Siirry sisältöön

Milloin aloitit työt Kansallisoopperan kuorossa?

Niinkin kauan sitten kuin vuonna 1992, kun Oopperatalo sijaitsi vielä Bulevardilla. Olin ehtinyt laulaa Oopperan lisäkuorossa yhden produktion, kun varsinaisesta kuorosta vapautui viransijaisuus, jonka sain. Kun Kansallisooppera muutti nykyisiin tiloihinsa Töölönlahdelle vuonna 1993, kuoron kokoa kasvatettiin ja pidettiin paljon koelauluja. Sain vakipaikan.

Miten sinusta tuli laulaja?

Musiikki on kuulunut elämääni aina. Äitini mukaan olen pienenä sanonut että haluan työkseni tanssia ja laulaa, mutta en itse muista tällaista. Kävin lapsena balettikoulua ja soitin pianoa, myöhemmin päädyin opiskelemaan laulua ja musiikkikasvatusta Sibelius-Akatemiaan. Valmistuin musiikin maisteriksi vuonna 1995. Ehdin laulaa muun muassa Radion kamarikuorossa ja Savonlinnan Oopperajuhlakuorossa ennen Kansallisoopperaa.

 

Millainen on tavallinen työpäiväsi?

Teemme kuorossa kaksiosaista työpäivää ja kuusipäiväistä työviikkoa.  Työpäivä alkaa klo 11, jolloin meillä on useimmiten harjoitus klo 15 asti. Illalla on taas klo 19 alkaen joko toinen harjoitus tai esitys. Harjoituksia on pääasiassa kahdenlaisia. Musiikkiharjoituksissa opetellaan ja hiotaan oopperoiden kuoro-osuuksia, ohjausharjoituksissa työstetään esitystä ohjaajan kanssa. Sitten on toki vielä esityksiä edeltäviä pääharjoituksia, joissa on mukana kaikki valmiin esityksen elementit maskeineen, pukuineen ja lavasteineen.

Perusharjoitusten lisäksi voi olla vielä vaikkapa tanssiharjoituksia, kuten Oopperan kummituksessa, sekä pukujen sovituksia ja silloin tällöin erilaisia koulutuksia. Viikoittaiseen työaikaamme sisältyy myös muutama tunti omaa harjoittelua.

Kun teoksen musiikki ja ohjaus toimivat hyvin yhteen, koko kuoro tietää yhdestä iskusta mitä tehdä, vaikka edellisestä esityksestä olisi vuosia.

Mikä on tyypillisin työympäristösi Oopperatalossa?

Näyttämön lisäksi ehdin usein työpäiväni aikana harjoitella eri puolilla taloa, sillä kuorolla ei ole omaa vakituista harjoitustilaa. Harjoitusten ja esitysten tauoilla minut löytää tyypillisesti pukuhuoneesta. Jaan pukuhuoneen kolmen muun kuoron laulajan kanssa. Heistä on tullut ajan myötä tärkeitä ja läheisiä työkavereita, sillä samassa tilassa tulee jaettua paljon, kuulumisia ja fiiliksiä. Pukuhuoneessa pääsee hetkeksi pakoon talon hälyä, voi lueskella tai harjoitella.

Mikä on tärkein työvälineesi?

Keho, koska sen kunto vaikuttaa suoraan siihen, miten hyvin ääni toimii. Virkeys on hyvän esityksen, harjoituksen ja äänen lähtökohta. Siksi on tärkeää huolehtia riittävästä palautumisesta. Jos illalla on edessä raskasta laulettavaa, päivän harjoituksessa ei välttämättä lauleta täyteen ääneen.

Millaisia ominaisuuksia työsi vaatii?

Täytyy olla hyvä kyky omaksua uusia asioita. Me opettelemme uutta miltei joka päivä, sekä musiikkia että askeleita näyttämöllä. Toki asiat jäävät myös lihasmuistiin. Kun ohjaus ja musiikki toimivat saumattomasti yhteen, tietystä iskusta koko kuoro tietää heti mitä pitää tehdä, vaikka edellisestä esityksestä olisi vuosia.

Omaksumiskyvyn lisäksi pitää olla kärsivällinen, sillä kuoron oopperalaulajan työ sisältää valtavasti toistoja. Laulamme samoja teoksia yhä uudestaan, ja niitä harjoitellessa samoja kohtauksia toistetaan paljon. Kärsivällisyyttä vaaditaan myös näyttämöharjoituksissa. Niissä työskentelee vähintään 80 ihmistä, ja kun ohjaaja hioo tiettyjä yksityiskohtia, omaa vuoroa joutuu väistämättä odottamaan. On myös hyvä sietää pientä epävarmuutta. Uusien teosten myötä työryhmät vaihtuvat ja työtavat muuttuvat monta kertaa esityskaudessa.

Oopperamaailma on ainutlaatuinen, ja esityskausien aikana tapahtuu valtavan paljon. Tämä tie vei minut mukanaan.

Mikä työssäsi on parasta?

Tietenkin se, että saan työkseni tehdä musiikkia. Lisäksi minulla on upeat työkaverit. Tässä talossa työskentelee mahtavan taitavia ammattilaisia, niin kuorossa kuin muillakin osastoilla. On myös inspiroivaa päästä tekemään töitä vierailevien kapellimestareiden, ohjaajien ja solistien kanssa.

Oopperamaailma itsessään on ainutlaatuinen, tämä tie vei minut mukanaan. Muistan urani alkuvuosilta, kuinka minua pidempään Oopperan kuorossa laulaneet kollegat varoittivat siitä miten nopeasti aika menee. Kuinka oikeassa he olivatkaan! Esityskaudet ovat tiiviitä, niiden aikana tapahtuu paljon, eikä koskaan ole tylsää. Yhtäkkiä huomaa, että tässähän on kulunut monta vuotta.

Mikä on haastavaa?

Kahteen osaan jaettu työaika vaatii totuttelua. Minulla on 16- ja 20-vuotiaat tyttäret, ja varsinkin kun he olivat pieniä, oli haastavaa yhdistää iltatyö ja perhe-elämä.

On myös omalla tavallaan haastavaa olla pieni osa isoa työryhmää. Sen myötä täytyy olla aina valmis joustamaan. Kuorossa tehdään fyysistä työtä suuressa ryhmässä ja hälyssä. Siksi rauhallinen pukuhuone ja iltapäivän tunnit vapaalla ovat hirmuisen tärkeitä hyvän esityksen takaamiseksi.

Mikä on lempiteoksesi?

Yhtä suosikkia on mahdotonta nimetä, mutta kyllä italialaisten säveltäjämestarien teokset vievät sydämeni. La Traviata on yksi suosikeistani. Siinä on ihanaa musiikkia, kaunis lavastus ja toimiva ohjaus sekä suuria hienoja kuorokohtauksia. Teos on kulkenut ohjelmistossa koko urani ajan: ensi-ilta oli vuonna 1988 ja viimeksi La Traviataa esitettiin talvella 2018.

Työn kannalta lempiteoksiani ovat ne, joissa kuorolla on paljon tekemistä, laulettavaa ja näyteltävää. Parasta on, kun teoksessa on sopivasti haastetta ja sitä tehdessä oppii uutta. Tykkään myös modernista musiikista, esimerkiksi Höstsonaten – Syyssonaatti oli todella hieno. Nykymusiikille tyypillinen suora äänenmuodostus tai villisti vaihtelevia tahtilajeja sisältävä partituuri ei ole leipälajimme, mutta sellaisen haltuun ottaminen palkitsee ihan omalla tavallaan.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Vietän tavallista perhe-elämää, matkustelen silloin tällöin, harrastan liikuntaa ja ulkoilen koiramme Ellin kanssa. Elli osaa muuten laulaa ja luikauttaa aarian aina innostuessaan. Mistä lie oppinut.

 

Teksti TUIKE LEHKO
Kuvat HEIKKI TUULI