Siirry sisältöön

Kuka olet ja mitä teet?

Olen Petteri Iivonen, oopperaorkesterin 1. konserttimestari. Soitan 1. viulusektiossa ja vastaan teosten viulusooloista. Tehtäviini kuuluu myös orkesterin virittäminen ja tarvittaessa kapellimestarin tuuraaminen. Esimerkiksi oopperoissa kapellimestari saattaa johtaa välillä vain laulajia, ja silloin konserttimestari näyttää soitettavien fraasien lähdöt ja artikulaation. Oopperan ja Baletin orkesterissa toimii yhteensä viisi konserttimestaria.

Miten sinusta tuli viulisti?

Aloitin viulunsoiton äitini toiveesta 4-vuotiaana. Ensimmäinen soittamiseen liittyvä muistoni on viulukilpailuista, joihin osallistuin 6-vuotiaana. Menin vähän sekaisin kappaleissa ja olin kauhuissani. Harjoittelin lapsena paljon ja määrätietoisesti. Ensimmäisen opettajani kanssa soitimme nopeuskilpailuja etydeistä ja asteikoista, se oli hauskaa. Myöhemmin kaikki kaverini ovat löytyneet muusikkopiireistä. En ole koskaan harkinnut soittamisen lopettamista.

Lähdin 19-vuotiaana opiskelemaan ensin Yhdysvaltoihin ja sitten Israeliin. Ehdin soittaa kymmenen vuotta ympäri maailmaa, aina solistina eri orkestereissa vieraillen. Sibeliuksen viulukonsertto on tullut soitettua 107 kertaa. Missään muualla maailmassa Sibeliusta ei soiteta samalla intohimolla kuin Suomessa.

Miten päädyit töihin Oopperan ja Baletin orkesteriin?

Tämä on ensimmäinen työpaikka, jota olen hakenut. Sain paikan kuitenkin tragedian seurauksena. Oopperaorkesterin pitkäaikainen konserttimestari Ollitapio Lehtinen oli parhaan ystäväni isä. Olimme vitsailleet aikoinaan, että joskus vielä minusta tulee hänen seuraajansa. Ollitapio menehtyi äkillisesti joulukuussa 2016.

Kun tuli aika järjestää koesoitto konserttimestarin valitsemiseksi, orkesterin muusikot alkoivat soitella minulle ja pyysivät osallistumaan. Orkesteri oli minulle ennestään tuttu, sillä kävin vuosina 2006 ja 2007 soittamassa täällä keikkalaisena monta kertaa viikossa. Niinpä koesoittoon osallistumista ei tarvinnut pitkään miettiä. Aloitin työt syksyllä 2017.

Miten orkesterissa soittaminen eroaa solistina soittamisesta?

Solistina saa soittaa aina suurella äänellä ja tulkita rytmit ja tempot vapaasti. Orkesterissa täytyy olla samassa sykkeessä ja äänessä paitsi 12 muun 1. viulistin kanssa, myös sulautua kaikkiaan satapäiseen orkesteriin. Onneksi saan soittaa myös viulusoolot. Niiden lähestyessä syttyy tuttu kipinä; tiedän tarkalleen mitä tehdä.

Orkesterimontussa on myös eri tavalla omaa rauhaa ja rennompaa kuin vaikkapa sinfoniaorkesterin kanssa esiintyessä. Oopperoissa ja baleteissa orkesteri on harvoin yksin huomion keskipisteenä, kun yleisön katseet suuntautuvat näyttämölle. Esityksen aikana voikin kommunikoida kollegalle, jos jotain akuuttia tulee vastaan.

Millainen on tavallinen työpäiväsi?

Päivät koostuvat eri lailla, mutta niihin kuuluu aina omaa harjoittelua. Useimmiten työpäiväni ovat kaksiosaisia, voi olla aamulla tietyn oopperan harjoitus ja illalla baletin esitys, tai sitten vaikka aamu omaa harjoittelua ja illalla oopperan harjoitus. Konserttimestarina minulla on työn vähennys, joten en ole ihan kaikissa orkesteriharjoituksissa mukana. Jos en ole työvuorossa, käyn usein kuuntelemassa harjoituksia. Niitä seuratessa huomaa yksityiskohtia, jotka kannattaa soittaa toisin. Harjoitusperiodilla muutoksia ehtii vielä tehdä, esitysten pyöriessä ei enää.

Oopperoissa kapellimestari saattaa johtaa välillä vain laulajia, ja silloin konserttimestari näyttää orkesterille soitettavien fraasien lähdöt ja artikulaation.

Mitä ominaisuuksia työsi vaatii?

Pitää olla musiikillisesti riittävän taitava soittamaan soolot ja määrittelemään orkesterin soittotapaa. Konserttimestareilla on kapellimestarin jälkeen ylin musiikillinen valta orkesterissa. Se tarkoittaa esimerkiksi sitä, että mestari määrittelee millaiset jousitukset tehdään, millaista intonaatiota ja artikulaatiota soittoon haetaan.

Työ vaatii myös ihmissuhdetaitoja, sillä konserttimestari toimii tarpeen tullen diplomaattina kapellimestarin ja orkesterin välissä. Kapellimestarin poissa ollessa konserttimestari saattaa vetää harjoitukset, ja voi konserttimestari myös kommentoida kapellimestarinkin johtamia harjoituksia, jos katsoo sen tarpeelliseksi. Täytyy kuitenkin olla tarkka vainu siitä, milloin tiettyyn yksityiskohtaan voi puuttua ja milloin ei. Minä en kauheasti tykkää keskeyttää harjoituksia. Aikataulut ovat aina tiukat.

Mikä työssäsi on parasta?

Tykkään esiintyä, ja on kivaa päästä tekemään sitä monta kertaa viikossa. Ja minulla on todella hienoja kollegoita. Tämän työn myötä olen saanut aiempaa paljon rikkaamman elämän. Vaikka solistina sain kiertää maailmaa ja esiintyä toinen toistaan komeammissa saleissa, työ oli yksinäistä. Ehdin aina vähän tutustua kulloiseenkin orkesteriin ja sitten jatkoin matkaa yksin, vuodesta toiseen. Tällaisesta yksinäisestä sudestakin tuntuu hyvältä saada olla osa porukkaa.

Mitä jos esityksessä mokaa?

Ei mokaaminen hyvältä tunnu, mutta pienellä häpeällä siitä selviää. Tärkeintä on päästä takaisin kiinni musiikin virtaan. Porukassa mokaaminenkin on helpompaa. Omasta viulusektiosta saa ihan erilaisen turvaverkon kun solistina ollessa, kun muut vievät musiikkia eteenpäin.

Tämän työn myötä olen saanut aiempaa rikkaamman elämän. Vaikka solistina sain kiertää maailmaa ja esiintyä toinen toistaan komeammissa saleissa, työ oli yksinäistä.

Mitä tapahtuu esityksen jälkeen?

Olisi kivaa käydä lähikapakassa oluella juhlistamassa ja purkamassa tuntoja kollegojen kanssa, mutta useimmiten lähden ajamaan kotiin. Isännöin sukutilaa Vesilahdella Tampereen lähellä. Niinpä useimmiten aplodien päätyttyä starttaan auton ja ajan 160 kilometria suoraa tietä kotiin päin.

Mitä löytyy soitinkotelostasi?

Minulla on ollut vuosien varrella ties minkälaisia koteloon jääneitä amuletteja, usein lahjaksi saatuja. Osa on pitänyt ottaa pois, koska jätän kotelon nykyään auki muiden nähtäville. Ensimmäinen soitonopettajani harrasti eläinten täyttämistä ja antoi minulle aikoinaan täytetyn hiiren. Nyt kotelosta taitaa löytyä soittimen ja siihen liittyvän tilpehöörin lisäksi taskukello, kalvosinnappeja, poletteja ja käyntikortteja eri puolilta maailmaa.

Osaatko irrottautua töistä vapaa-ajalla?

Osaan, ja teen sitä nykyään hyvällä omallatunnolla. Kesälomalla pidän soittamisesta kuukauden tauon, ja jos minulla on vaikkapa vapaa viikonloppu, saatan hyvin jättää viulun Oopperatalolle kaappiin.

Tykkään tehdä hommia kotitilallani. Ei siellä sentään ole eläimiä hoidettavana, pellotkin ovat vuokralla, mutta suuressa talossa riittää ylläpitämistä. Harrastan myös metsästystä ja kalastusta sekä taitolentämistä. Ensi kesänä on tarkoitus taas lähteä kuukaudeksi harjoittelemaan. Silloin unohtuu kaikki muu.

 

Teksti TUIKE LEHKO
Kuvat MINNA HATINEN