Siirry sisältöön

Libretto: Juhani Koivisto, Ulla-Lena Lundbergin romaanin Is mukaan

Henkilöt

Petter Kummel, saaren uusi pappi
Mona Kummel, hänen vaimonsa
Sanna Kummel, heidän lapsensa
Anton, postiveneen kuljettaja
Suntio
Lukkari
Francine, lukkarin vaimo
Irina Gyllen, Venäjältä paennut lääkäri
Adele Bergman, kaupanhoitaja
Elis Bergman, Adelen mies
Lydia Manström, opettaja
Artur Manström, Lydian mies
Fredrik Berg, lähisaaren pappi
Itäsaarelainen
Länsisaarelainen
Piispa
Asessori
Surutalon isäntä

Kuoro: saarelaisia, seurakuntaa, ”opastajia”

Ensimmäinen näytös

Kohtaus 1

KUORO
(Oppaita)
Sinun pitää tuntea jää,
kantaako se vai pettää?
Se pitää tuntea jaloissa.

Varo saarten välissä,
siellä vesi virtaa,
ja jää on ohutta.

Älä käänny takaisin,
et voi palata menneeseen,
jää takanasi on jo muuttunut.

Älä pelkää, älä uhmaa,
me autamme, me johdatamme
jos vain kuulet meitä.

Kohtaus 2

ARTUR
Nyt postivene näkyy!

ELIS
Sieltä tulee uusi pappi.

IRINA
Millainen hän mahtaa olla?

SUNTIO
Edellinen pappi oli hyvä puhumaan.

LUKKARI
Mutta huono laulamaan.

FREDRIK BERG
Hienoa saada virkaveli lähisaareen,
mutta tutkinto vielä puuttuu,
vielä hän ei saa vakinaista virkaa.

FRANCINE
Jaksaako hän täällä,
jaksaako hänen vaimonsa?
Täällä on niin yksinäistä.

ITÄSAARELAINEN
Hänen pitää tulla ensin tutustumaan itäsaareen.

LÄNSISAARELAINEN
Hänen pitää tulla ensin tutustumaan länsisaareen.

ADELE
Pappila on lämmitetty,
ruoka odottaa liedellä.
Matka on raskas,
tulijat ovat uupuneita,
siksi laitamme kaiken valmiiksi,
siksi meillä on vieraanvarainen maine.

 Vene tulee laituriin, papin perhe nousee maihin

PETTER
horjahtaa astuessaan laiturille ja on pudota

Meri halusi minut takaisin,
mutta tässä minä nyt olen.

ADELE
Nostakaa tavarat laiturille.

huonekalut nostetaan laiturille

LUKKARI
Nythän talo on valmiiksi kalustettu,
on merinäköala ja katto korkealla!

ADELE
Lähdetään pappilaan,
siellä on ruoka valmiina,
käydään pöytään!

kaikki siirtyvät pappilaan

MONA
Oi miten lämmintä!
Luulimme tulevamme kylmään taloon!
Ja täällä on pöytä katettuna:
kahvia, puuroa, leipää, voita.

ADELE
Kaikesta on sodan jälkeen pulaa,
mutta osuuskaupan kautta hankin teille ruokaa ja tavaraa.

ARTUR
Adelen kaupasta te saatte kaiken,
kun me kävimme viime vuonna silakkamarkkinoilla Helsingissä,
menimme samalla kauppoihin,
mutta niissä ei ollut niinkään paljon kuin täällä osuuskaupassa,
ja kerran taas…

LYDIA
Artur, toisen kerran sitten…

MONA
Kyllä me tulemme toimeen,
onhan meillä kaksi lehmää
ja niityltä saamme niille heinää.

FRANCINE
Kuinka pastorska jaksaa navetassa?

LUKKARI
Hän on niitä naisia, jotka osaavat ja jaksavat.

ARTUR
Muistatteko silloin sodan aikana
kun pappi saarnasi suojeluskuntapuvussa
ja kesken saarnan putosi pistooli lattialle ja …

LYDIA
Artur, pastori on väsynyt.

PETTER
Puhukaa vain,
siksi olen täällä,
kertokaa huolenne.

ITÄSAARELAINEN
Tärkein asia on se,
että kirkkosaareen tarvitaan silta.

LÄNSISAARELAINEN
Mitä sillä nyt heti pastoria vaivaamaan,
pääseehän pappilasta kirkkoon maitse.

ITÄSAARELAINEN
Mutta muilta saarilta ei pääse, silta tarvitaan.

PETTER
Miksi sitä ei sitten rakenneta?

LUKKARI
Kunnassa on kaksi saarta
ja mitään ei voida päättää,
kun valtuustossa on kaksi yhtä suurta ryhmää.
Länsi vastustaa siltaa vain,
koska itä ehdotti sitä ensin.
Itä ja länsi ovat aina eri mieltä,
sukupolvesta toiseen.
Jos länsisaarelainen olisi avannossa,
ei itäsaarelainen häntä pelastaisi.

PETTER
Entä jos avannossa olisi itäsaarelainen?

ITÄSAARELAINEN
Totta kai me hänet vetäisimme kuivalle maalle.

ADELE
Elis, nyt me lähdemme,
heillä on vielä paljon tekemistä
ja minulla on työtä kaupassa.

LUKKARI
Ja meidän pitää lähteä, lehmät odottavat.

Petterille

Minä taidan olla täällä ainoa mies,
jonka on nähty menevän navettaan.

SUNTIO
Tulkaa kaikki sunnuntaina,
ja pastori lähtee liikkeelle
kun minä soitan papinkelloja,
meillä on täällä sellainen tapa.

IRINA GYLLEN
kääntyy Petterin puoleen kun muut ovat lähdössä

Saanko tulla puhumaan joskus,
minun mieltäni painaa.

PETTER
Minä olen täällä siksi että kuuntelisin.

saarelaiset lähtevät, Petter ja Mona kaksin

Duetto

MONA
Oma koti, oma elämä,
niitä olen kaivannut,
ja tätä kauneutta.

PETTER
Pappila on punainen
ja meri sininen,
ympärillä kevään vihreys.

MONA ja PETTER
Kalaa merestä, perunaa maasta,
navetassa on kaksi lehmää.
Mitä muuta me tarvitsemme?
Täällä meillä on kaikki,
täällä on tulevaisuus,
tänne me jäämme.

MONA
Nyt ei ehdi haaveilla.
Pitää siivota, pitää järjestää,
huonekalut on saatava paikoilleen.
Ja missä Sanna on?
Se lapsi on niin kuriton,
hänet pitää saada järjestykseen.

Kohtaus 3

Jumalanpalvelus, kellot soivat, kaikki on valmiina, ihmisiä kerääntyy

PETTER
Mitä osaan puhua heille?
Vanha pappi puhui hyvin, mutta ei osannut messuta,
niin he kertoivat minulle.
Ja pian he puhuvat minusta:
uusi pappi kyllä laulaa, mutta ei osaa saarnata.
En keksi saarnaa,
turha on tehdä tutkintoa,
emme voikaan jäädä tänne.

MONA
Ota viimevuotinen saarnasi.

PETTER
Pappi on konkurssissa, jos käyttää vanhaa saarnaa.

MONA
Eihän sitä täällä kukaan ole kuullut.

PETTER
Mutta missä se edes on?

MONA
Täällä!
Minä löysin sen, se oli salkussa.

PETTER
Minä käytän siitä osan,
lisään jotain merestä ja kirkosta.

Jumalanpalvelus alkaa

PETTER
Herra olkoon teidän kanssanne,

SEURAKUNTA
Niin myös sinun henkesi kanssa.

ADELE
Kyllä hän laulaa osaa.

LYDIA
Saa nähdä miten on saarnan laita.

urkujen alkusoitto

Aaria

PETTER
Tullessani tänne näin kaukaa mereltä kirkon,
se antoi minulle voimaa pitkän matkan jälkeen.
Koti on silloin lähellä, kun kirkon tapuli näkyy,
se on kuin taivaan portti, jota kohti elämä johtaa
yli myrskyävän meren, yli hauraiden jäiden.
Meitä ympäröi keväinen luonto,
kuin Jumalan rakkaus.
Nauttikaamme sen kauneudesta,
sillä usko ei ole synkkyyttä ja kieltoja,
vaan rakkautta ja valoa.

Käykää nyt Herran ehtoolliselle.

SEURAKUNTA
[virsi 572, vanha virsikirja 558]

Taas kukkasilla kukkulat,
oi Herra, kaikki vyötät
ja laumat lukemattomat
taas laitumilla syötät.
Näin kaikki maa nyt iloissaan
sinulle laulaa kiitostaan,
julistaa kunniaasi.

Jumalanpalveluksen jälkeen

PETTER
Millainen seurakunta täällä onkaan!
Kuinka he laulavat!
Tänne haluan jäädä,
jos te vain jaksatte minua seuraavat neljäkymmentä vuotta.

LUKKARI
Siinä onkin vuoden uutinen:
pappi, joka ei halua heti rikkaampaan seurakuntaan.

naisia kerääntyy Petterin ympärille, Mona tulee paikalle lapsen kanssa, naiset lähtevät pois

PETTER
Sanna jaksoi kuunnella niin kiltisti,
tule nyt isän syliin.

MONA
Ei, lapsi voisi liata papinkaapusi

Kohtaus 4

IRINA GYLLEN
Kaislakori ajelehtii Niilissä,
ja lapsi on korissa,
virta vie häntä kohti tuntematonta.
Nyt olen turvassa,
minulla on ruokaa,
eikä minun tarvitse pelätä
öistä koputusta ovella.
Minä lähdin Venäjältä ja pelastin elämäni,
mutta maksoin siitä kalliisti,
jouduin jättämään lapseni.
Hän oli kahdeksan, hän ymmärsi kaiken,
hän ymmärsi olla kyselemättä isää,
joka oli viety yöllä.
Lapsi sopeutuu kyllä ja unohtaa,
siitä on jo seitsemän vuotta.
Tuntisiko hän enää minua?
Kaislakori ajelehtii Niilissä,
ja lapsi on korissa,
virta vie häntä kohti tuntematonta.

Kohtaus 5

Petter ja Posti-Anton veneessä

PETTER
Miten sinä osaat liikkua täällä niin hyvin?

ANTON
Näen etukäteen, millainen matkasta tulee.
Talvella näen railot ja virtapaikat,
en ole koskaan pudonnut jäihin.
On kuin kanssani olisi toinen,
ja hän tuntee meren ja jään.
Ne voivat auttaa, jos heitä voi kuulla.
Näen etukäteen, mutta aina en voi mitään.
Näin, että vaimoni kuolee,
mutta mitään en mahtanut.

PETTER
Enkelikö sinua johdattaa?

ANTON
Nämä ovat ikiaikaisia voimia,
ne olivat vanhoja jo silloin kun Jeesus oli nuori.
Ne kertovat milloin pitää lähteä kotiin myrskyn alta,
ne kertovat missä kalat liikkuvat,
niitä on kaikkialla, mutta niitä pitää kuulla ja ymmärtää.

PETTER
Oletko nähnyt niitä?

ANTON
Olen nähnyt luodolla ukkoja,
niitä luulee ensin miehiksi toisesta kylästä,
mutta venettä ei näy missään.
Ne varoittavat myrskystä,
silloin olen palannut kotiin,
ja kohta myrsky on puhjennut.
Oppaiksi me niitä sanomme.
Nuorimmat niistä muistuttavat ihmistä,
vanhimmat eivät muista millaista on olla ihminen.

PETTER
Tuossa on ajateltavaa papille.
On sellaistakin viisautta, jota ei opeteta koulussa,
se on toisenlaista herkkyyttä, ja sitä minä kunnioitan.

ANTON
Kerran yritin kovassa tuulessa Klobbarnan ohi,
moottori kävi täydellä teholla, mutta ajauduin kohti kiviä,
ja silloin tunsin jonkun takanani.
Niitten kanssa ei voi puhua, sillä ne tulevat ajasta,
jolloin ei vielä puhuttu meidän tapaamme.
”Auta minua”, minä huusin ja avunhuuto on ikiaikainen,
siksi hän ymmärsi, työnsi venettä, ja pääsin niemen ympäri selälle.
Päivällä vein kalliolle leipää,
ja pian se oli hävinnyt.

PETTER
Onhan täällä lokkeja ja kajavia.

ANTON
Niin, ne ottavat sellaisen hahmon.

Kohtaus 6

KUORO
(Saarelaisia)

Me odotimme jäätä ja nyt se on tullut.
Minkä meri erotti, sen jää yhdistää.
Jää on silta, jää on lattia,
kun tuuli pyyhkii lumen pois,
luistimet ja kelkat otetaan esiin.
Mutta kuuntele mitä jää sanoo,
katso sitä tarkkaan:
mustat läikät sulaa, vihreät kiiltävää,
siniset kuin kalvo sokean silmässä.

Saarelaisia on kokoontunut pappilaan

ADELE
Kaupassa on vilkasta,
ihmiset kiitävät kelkoilla,
he ovat kuin juhlamielellä
ja ostavat ylimääräistä.
Pula on kohta ohi,
ja Amerikasta tulee paketteja.

FRANCINE
Saippua on kyllä tarpeen,
mutta miksi he lähettävät pieniä leluja,
jotka isommat lapset särkevät
ja pienemmät tunkevat nenäänsä.

LYDIA
Ja kauhean tyköistuvia vaatteita tytöille,
jotka sitten luulevat olevansa moderneja,
mitä apua sellainen on?

ARTUR
Mantereella luullaan, että jää eristää meidät,
mutta sehän yhdistää meidät.
Liikennettä on kuin kaupungissa,
luistimia, kelkkoja, hevosia, rekiä, ihmisiä,

LYDIA
Eikä kirkas ilma pelota niin kuin sodan aikana,
pommikoneet eivät meitä uhkaa.

ARTUR
Minä muistan kun ensimmäisen sodan aikana
saksalaiset räjäyttivät majakan.

LUKKARI
Ja minä näin toisen sodan jälkeen venäläisten sukellusveneitä,
luulimme että he vangitsevat meidät,
mutta me olemme hengissä eikä meitä viety Siperiaan.

ARTUR
Ja sitten tulivat virolaiset veneillään,
autoimme heitä vaikka pelkäsimme,
kaksi heistä on haudattuna tänne.

LYDIA
Nyt me olemme täällä kuutamossa
vapaina kuin linnut.
On seuraa, lämpöä, iloa,
jään laulu soi kuutamossa,
kun kelkat kiitävät vetten yli.

FRANCINE
Minua niin pelottaa, jos jää murtuu.

ITÄSAARELAINEN
Näin voi olla aina, jos me vain rakennamme sillan.

LÄNSISAARELAINEN
Se on kallista, ja tähänkin asti on päästy veneellä.

LUKKARI
Siltaa ei saada niin kauan kuin äänet menevät tasan.

PETTER
Perustetaan ensin komitea.

ITÄSAARELAINEN
Siinä pitää olla saman verran jäseniä idästä ja lännestä.

LÄNSISAARELAINEN
Ei, vaan siinä pitää olla saman verran jäseniä lännestä ja idästä.

PETTER
Hyvä, koska silloin puheenjohtajan ääni ratkaisee,
ja päätös saadaan aikaiseksi.

ADELE
Sitten keskusosuuskaupassa hämmästytään,
kun minä teen kaikkien aikojen suurimman tilauksen:
betonimylly, sementtiä, tiiliä, puutavaraa, nauloja, työkaluja.
Vielä on pulaa kaikesta, mutta minä soitan sinne
niin moneen kertaan etteivät ne enää jaksa kuunnella.

ITÄSAARELAINEN
Ja sitten aletaan rakentaa siltaa idästä länteen!

LÄNSISAARELAINEN
Ei, vaan lännestä itään!

PETTER
Alkakaa vaikka keskeltä!
Tärkeintä on saada silta valmiiksi.

KAIKKI
Tärkeintä on saada silta valmiiksi,
että kenenkään ei enää tarvitse hukkua kirkkomatkalla.

MONA
Ottakaa vielä kupillinen kahvia,
ottakaa vielä voileipä ennen kuin
lähdette kiiltäville jäille.

SUNTIO
Vaikea on lähteä täältä,
pastorskan runsaasta pöydästä.

ADELE
Elis, nyt lähdetään, huomennakin on päivä.

LUKKARI
Francinen täytyy päästä lepäämään.

FRANCINE
Minä olen niin väsynyt,
lapsen saaminen on joka kerta vain vaikeampaa.

KAIKKI
[Siionin kannel 492, 4. säkeistö]

Täällä toinen toisistamme
joudumme me luopumaan,
mutta taivaan kaupungissa
yhteys ei lopukaan.
Uusi virsi sitten siellä
niin kuin suurten vetten pauhu soi
uhratulle Karitsalle,
joka meille armon toi.

Toinen näytös

Kohtaus 7

KUORO
(Saarelaisia)

Kun aurinko lämmittää,
nousee vesi jään päälle,
se pehmittää kovan jään
ja meren huokaus kuuluu kaukaa.

METSÄSTÄJÄT
Me lähdemme hylkeenpyyntiin!

KALASTAJAT
Me lähdemme kevätkalaan!

KUORO
Niin äkkiä käy silloin kaikki,
henki aivan salpautuu
eikä ajatus pääse loppuun
kun kevät jo räjähtää.

METSÄSTÄJÄT
Me lähdemme ampumaan haahkaa!

KALASTAJAT
Me lähdemme verkkoja laskemaan!

KUORO
Miehet vievät veneet mukanaan
eivätkä naiset pääse liikkumaan,
ja koko kevään pappi saarnaa tyhjässä kirkossa.

NAISET
Laihtuneet lehmät ja lampaat pääsevät laitumelle!

KALASTAJAT
Me viemme silakkaa Turkuun!

NAISET
Me niitämme heinää rannasta.

KUORO
Nyt meri kimaltaa ja maa viheriöi,
ihmiset ja eläimet saavat syödäkseen
ja saaret ovat kuin paratiisi maan päällä.

NAISET
Purjeveneet tulevat Helsingistä,
lippu liehuu veneen perässä,
miehet valkeissa housuissa,
iloitsevat rauhasta ja vapaudesta.
Pappila täyttyy vieraista,
sukulaisia kaikissa huoneissa,
pastorska keittää, siivoaa, purnaa:
kuin täysihoitolaa pitäisi.

KUORO
Äkkiä päivät lyhenevät,
käy viileä syksyn tuuli.
Veneet lähtevät täysinä markkinoille,
Helsingissä halutaan kaikkea:
silakkaa tynnyreittäin
ja lampaiden villaa.
Miehet palaavat, veneet ovat tyhjiä
mutta taskut täynnä seteleitä.

Kohtaus 8

PETTER
Nyt on tullut se syksy,
jolloin minun on tehtävä pastoraalitutkinto.
Olenko valmis? Luin koko talven,
mutta kesä meni niin äkkiä.

ANTON
Hyvä pappi on hyvä pappi ilman tutkintoakin.

PETTER
Tässä seison enkä muuta voi.
Kaikki on valmiina,
salkussa on tutkielma ja Monan tekemät eväät,
kohta olen Porvoossa ja astun tuomiokapitulin eteen.
Anton, kerro kuinka tässä käy,
sinähän tiedät etukäteen, mitä reitillä on vastassa.

ANTON
Tällä reitillä on kiviä, ole tarkkana.
Ilman päänsärkyä tämä matka ei mene.

PETTER
Miten voit sen tietää?

ANTON
Minä vain näen reitin etukäteen, olen aina nähnyt.
Kun menin lapsena ulos, ne vain olivat siellä,
ja nyt joku ulkopuolellani puhuu jollekin sisälläni.

PETTER
Minä olen valmistautunut hyvin.

ANTON
Sittenhän kaikki on kunnossa,
mutta minä kuulen jonkun kuiskaavan,
että väylällä on kivi.

Kohtaus 9

Anton tuo Petterin takaisin saareen tutkinnon jälkeen

PETTER
Olit oikeassa,
reitillä oli kivi enkä selvinnyt ilman päänsärkyä.
Miten saatoit tietää?

ANTON
Päänsärky oli helppo tietää,
suurten herrojen tapaamisesta saa aina päänsärkyä.
Oliko se väylälle osunut kivi ihmisen muotoinen?

PETTER
Kuinka saatoit tietää?

ANTON
Minä kuvittelin, niinkuin kuvittelen reitin edessäni.
Minä tiedän, että asiat menevät harvoin niin kuin on suunnitellut.

PETTER
Minut on kuitenkin hyväksytty,
ja nyt voin hakea täältä virkaa ja asettua tänne.
Oi kuinka ihanaa on näiden koettelemusten jälkeen tulla kotiin.

MONA
ottaa salkun

Tämä painaa kuin synti.

PETTER
Odota kun näet mitä siinä on teille.

MONA
Kerro nyt, miten tutkinto meni!
Sinut tietenkin hyväksyttiin kaiken lukemisen jälkeen?

PETTER
Hyväksyttiin.
Mutta ei kiitoksella.
Muistatko Hildan, palvelijan meillä kotona?

MONA
Sinä tunnustit minulle kaikki syntisi
ja Hilda oli niistä pahin.

PETTER
Hän oli kuullut äidiltä, että tulen Porvooseen,
hän odotti minua matkustajakodissa.

MONA
Mitä hän halusi, samaa kuin silloin?

PETTER
Hän halusi puhua,
papin työ on kuunnella ja jakaa toisten surut.
Hänen miehensä oli jättänyt hänet yksin lapsen kanssa,
hän oli onneton.
Ja hän viipyi puoli yhteen asti.

MONA
Sinun huoneessasi!
Mitä siellä tapahtui?
Samaa kuin silloin, kun olit kuusitoistavuotias?

PETTER
Ei, ei mitään sellaista,
hän puhui ja minä kuuntelin,
käskin hänen hakea lohtua kirkosta.
Mutta minä en osannut nukkua sen jälkeen,
ja tutkinnossa minä hapuilin.

TUOMIOROVASTI
Mitä tarkoittaa?

ASESSORI
Miksi?

TUOMIOROVASTI
Kuinka?

ASESSORI
Mitä tarkoittaa?

TUOMIOROVASTI
Minkä vuoksi?

ASESSORI
Selittäkää!

PETTER
Ja minä en osannut vastata,
en ollut nukkunut ja päätäni särki.

MONA
Koko vuoden luit,
mitään apua sinusta ei minulle ollut,
ja nyt heität kaiken pois yhtenä yönä
jonkun naikkosen takia!
Ja sinun huoneessasi!
Mitä ihmisetkin ajattelivat?
Etkö opi sanomaan ei!
Mitä hän tahtoi?

NAISÄÄNI
Hän halusi,
että ihmiset eivät olisi ilkeitä,
että ei olisi niin surullista,
että olisi jotain hauskaa,
että joku pitäisi hänestä,
että työ ei olisi niin raskasta,
että hän saisi enemmän rahaa,
että hänellä olisi mies.
Hän halusi kaikkea mitä sinulla on!

PETTER
Hän halusi sielunhoitoa.

MONA
Vai niin sitä nyt kutsutaan!

PETTER
Hän tarvitsi lohdutusta.

MONA
Voin kuvitella millaista lohdutusta.

PETTER
Mutta minä puhuin hänelle Jeesuksesta.

MONA
Kerroitko sen, että Jeesuskin pakeni erämaahan
kun ei jaksanut ihmisten kanssa.
Mikä Jeesus sinä olet?
Annoit hänen pilata tutkintosi.
Etkö opi mitään? Nahjus, idiootti!

PETTER
Tule Sanna, minulla on ollut niin ikävä sinua.

MONA
Ja minulla on ollut sinua ikävä,
ja nyt kaikki meni näin.

PETTER
Minut on kuitenkin hyväksytty,
ja nyt voin hakea virkaa ja asettua tänne.
Oi kuinka ihanaa on näiden koettelemusten jälkeen tulla kotiin.
Sanna, tule isän syliin.

MONA
Ei, Sanna saa palata sänkyynsä nukkumaan,
hänen ei pidä luulla olevansa kaiken keskipiste.

Kohtaus 10

IRINA GYLLEN
Minä en tavoita lastani.
Olen yrittänyt kaikkeni,
lähetän kirjeitä, virallisia, yksityisiä,
lähetystön kautta, Punaisen ristin kautta,
ei mitään, ei tietoa.
Venäjä on kuin toisella taivaankappaleella.
Siitä on kahdeksan vuotta,
ja lapseni on jossain yksin
ja hän unohtaa minut.
Mutta minä en koskaan unohda häntä.
Jossain ajelehtii kaislakori
kohti tuntematonta.

Kohtaus 11

KUORO
Meri kuohuu vielä vapaana,
jäätä on vasta lahtien rannoilla.
Tuuli ulvoo, jo kolmelta on pimeää,
sade on kuin meri saaren yllä.
Seinät natisevat, ikkunoihin lentää pärskeitä,
eikä majakkaa erota harmaan sateen seasta.
Mutta kirkko loistaa pimeydessä kuin lyhty,
tuulen pauhun yli kaikuu joulukellojen ääni.

Joulujumalanpalvelus alkaa

PETTER
Jouluyönä paimenia johdatti suuri tähti,
teitä johti tänne lyhty kellotapulissa.
Meitä ympäröi nyt pimeys,
mutta valo johtaa meitä.
Jouluyö on pelastuksen juhla,
se on syntymän ja ihmeiden yö.
Mutta merellä on nyt kuoleman joulu,
Utössä on karilla suuri laiva,
monta miestä on hukkunut,
monta on kuollut kylmyyteen.
Herra, siunaa luotseja
jotka henkensä uhalla pelastivat monta.
Herra, ole armollinen niille, jotka menettivät henkensä,
ota heidät luoksesi valkeuteen ja anna heille ikuinen autuus.

SEURAKUNTA
[Psalmbok 21]

On kukka ruusun noussut
nyt Iisain juuresta…

ARTUR
Se oli suuri laiva,
Park Victory, amerikkalainen.

ELIS
Kuulemma ainakin 30 miestä.

FRANCINE
Minua pelottaa pelkkä ajatuskin.

SEURAKUNTA
… se merkiksi on tullut
armosta suuresta…

ANTON
Merivartijat ovat etsimässä,
tuossa säässä pienellä veneellä, se vaatii hermoja.

SEURAKUNTA
… keskellä kylmyyden
tuo kukka hauras hento
valaisee pimeyden.

Kolmas näytös

Kohtaus 12

KUORO
Vesi kuohuu yli jäälauttojen,
ne törmäävät toisiinsa ryskyen, helisten,
ja hetkessä salmi on avoin.

Kuin tukkien suma vyöryy jää
yli karien, luotojen, kallioiden
ja pyyhkii ne puhtaaksi mannerjään tavoin.

Merellä on mustaa ja vihreää,
hopeanvalkoinen jää hukkuu hämärään,
vielä taivaanrannassa loistaa auringon kultajuova.

PETTER
Tervetuloa ystävät ja juhlavieraat.
Aurinko loistaa nyt siniselle merelle
ja kesän kukoistus julistaa:
on onni saada ystävät koolle.
Sydämeni kuuluu tälle paikalle,
sen kirkolle ja ihmisille.
Täällä me tulemme vanhenemaan.

PIISPA
Kunta on nyt saanut ensimmäisen vakinaisen kirkkoherran.
Ja hän on nuori pappi,
hän on palavasieluinen,
hän on Herralleen uskollinen.
Voisiko seurakunta kauniimmin osoittaa tukensa,
kuin laulamalla näin ihanasti.

ASESSORI
Luulin, että tämä on köyhä seurakunta,
mutta tämähän on rikas,
rikkautena ovat täällä
avoimet sydämet ja lämpimät tunteet.

FREDRIK BERG
Täällä ulkosaaristossa olot ovat erikoiset
ja jokaisen täytyy keksiä omat ratkaisunsa.
Rakas virkaveli, sinun nimesi Petrus velvoittaa,
näille karuille kallioille sinä rakennat kirkkosi,
täällä sinä kannat taivaiden valtakunnan avaimia.

LUKKARI
Rakkaat Petter ja Mona,
te tulitte tänne odotettuina
mutta emme tohtineet uskoa että jäisitte.
Olemme saaneet sielunhoitajan, joka ymmärtää meitä.
Täällä hän voi vaikuttaa paljon,
tehdä vaikka elämäntyön.
Ja se on muutakin kuin hengellistä työtä,
me hankimme tänne siltaa ja
kirkkoherra itse tekee työtä loputtomasti.

ADELE
Hän vetää ja kantaa
ja työntää ja kaivaa,
johtaa ja innostaa,
ilman häntä ei silta valmistuisi.
Minä muistutan kaikille,
että ei siltaa tehdä papin perhettä varten,
se tehdään seurakuntalaisille,
jotka saavat turvallisen kirkkotien.

Vieraat lähtevät, Petter ja Mona jäävät kaksin

Duetto

MONA
Sinä olet nyt niin komea.

PETTER
Ja sinä niin kaunis.

MONA
Jos nyt kosisit minua,
suostuisin uudelleen.

PETTER
Tahdotko vaimokseni, sinä kaunis morsian?

MONA
Tahdon, tahdon.

PETTER
Tahdotko asua kirkkoherran vaimona ikuisesti tällä saarella?

MONA
Tahdon tahdon,
ja tahdon rakastaa myötä- ja vastoinkäymisissä.

PETTER ja MONA
Nyt meidät on vihitty elämään
tässä kauneudessa,
ikuisessa vihreydessä,
veden huuhtomassa,
meren ympäröimässä maailmassa,
josta on tullut meille taivas maan päällä.

MONA
Voi kauheaa, jäiköhän pullaa tarpeeksi seurakuntalaisille?
He tulevat huomenna.
Minun pitää mennä kellariin ja laskea pullat,
ne ehkä riittävät jos kukaan ei ota kahta.

PETTER
Mutta on jo puoliyö,
emmekö voi jättää huolemme Herralle,
joka sanoo: rukoilkaa, niin teille annetaan.

MONA
Annetaan kai, jos joku on ensin leiponut ja paistanut
ja tehnyt työtä kuin hevonen.
Ihmeitä on maailmassa vähän, mutta työtä on paljon.

ANTON
Piispa on iloinen, pappilan väki loistaa kuin lyhty,
Mutta kuulenko minä hiljaista puhetta?
Onko joku ovella,
sanooko joku, että aika on määrätty?

Kohtaus 13

PETTER
Tulin epäillen näille saarille,
mutta saarelaiset uskoivat minuun,
ja minusta tuli vapaampi ja iloisempi.
Olen oppinut heiltä paljon,
niin erilaisia he kaikki ovat,
niin moninainen on Jumalan luomistyö.
Sain lahjaksi koko luomakunnan,
pääsin ihanuuteen kimmeltävien vesien
ja kiiltävien jäiden keskelle.
Pian silta on valmis ja kaikki on helpompaa,
minä kuljen lasteni kanssa kallioilla,
me katsomme lintuja ja kasveja,
minä opetan niiden nimiä.
Rakkaus vallitsee välillämme
ja se on kuin Jumalan rakkaus,
pyyteetön, loputon.

En kestäisi jos menettäisin lapseni.
Mutta jonkun on aina pakko kestää
ja minun on pakko selittää,
miten Jumala saattoi antaa sen tapahtua.
Tästä talosta kuoli kahdeksanvuotias tyttö,
häntä ei saatu ajoissa sairaalaan,
heitä minun pitäisi lohduttaa.

KUORO
[Vanha virsikirja 615, 2. säkeistö]

Taivaassa, ratki taivaassa
iäinen päivä on.
Se valossansa kirkkaassa
myös voittaa auringon.
Se päivä kirkas, loistava
ja iäisesti paistava
on Herra Sebaot.

PETTER
Pieni laululintu on poissa.
Anni elää muistoina ja me kaipaamme häntä.
Hänen kuolemansa näyttää julmalta,
ja Jumala, joka sen salli,
tuntuu sydämettömältä.
Mutta surusta kasvaa toivo,
sillä hän kulkee nyt valosiltaa,
joka johtaa taivaan maahan.
Hän on vapaa pelosta, vapaa kivusta,
ja kevein askelin hän kulkee
kohti taivaallisen isän syliä.
Isän huomaan me nyt jätämme Annin.

ISÄNTÄ
Muistakaa varoa virtapaikkaa,
tänä talvena ei ole tullut kunnon jäätä.

PETTER
Varon kyllä, seuraan vanhoja jälkiä!

Petter kulkee jäällä

KUORO
(oppaita)

Varo, tarkkaile jäätä!

PETTER
(itsekseen, ei kuule oppaita)

Minä oikaisen,
jää kestää kyllä.

KUORO
Käänny takaisin,
kierrä kauempaa!

PETTER
Minä haluan nopeasti kotiin,
lyhty pappilan ikkunassa näkyy jo.

KUORO
Etkö kuule meitä?
Varo, me tiedämme,
me olemme kokeneet tämän.

Jää murtuu ja Petter vajoaa

KUORO
Riisu takki, potkaise saappaat jalasta!

PETTER
Pian olen kotona,
Mona haukkuu minun tyhmyyttäni
kun en kiertänyt virtapaikkaa.

KUORO
Heitä saappaat jäälle,
etsi luja kohta,
noin, pian olet kuivilla.

PETTER
Mutta salkku, salkku on vedessä,
se pitää saada pois ennen kuin paperit kastuvat.

KUORO
Ei, ajattele kerrankin vain itseäsi,
älä aina muiden pelastusta.
Nouse jäälle, pappila on lähellä,
käytä puukkoa, jäänaskaleita.
Kuule meitä!

PETTER
Salkussa on tärkeitä papereita,
se pitää saada ylös.

KUORO
Petter, Petter, etkö kuule meitä,
kuuntele, me tiedämme,
meillä on vanha viisaus.

PETTER
Nyt salkku on jäällä,
mutta minä en pääse sille.
Minulla ei ole naskaleita,
niin kuin oikeilla saaristolaisilla,
käsissäni ei ole voimaa,
minä en jaksa, en jaksa…

KUORO
Yritä, yritä,
muista Monaa ja Sannaa,
yritä, yritä,
pelasta itsesi,
älä jätä heitä yksin.

PETTER
Jumala auta!
Lähetä enkelisi,
anna Monan tulla ulos ja kuulla huutoni.

KUORO
Ei Jumalakaan voi auttaa sitä,
joka ei osaa pelastaa itseään.

PETTER
Auttakaa, auttakaa, auttakaa!

KUORO
Missä olet nyt sinä,
jonka tietämättä ei varpunenkaan putoa maahan,
missä olet nyt sinä,
joka säälit, joka armahdat.

PETTER
Vaikka minä vaeltaisin kuoleman laaksossa…

KUORO
Olet lohduttanut muita,
olet puhunut matkasta isän syliin,
olet puhunut Herran teistä,
joita emme nyt ymmärrä.
Kuka puhuu sinun rakkaillesi
kun lohduttaja on poissa?

PETTER
… anna meille armosi,
päästä meidät pahasta…

KUORO
Miksi hän hylkäsi sinut,
miksi jätti pimeään ja kylmään?

ARTUR
Mereltä kuuluu avunhuutoja!

LYDIA
Se tulee varmaan laivaväylältä,
siinä on Arandan jäljiltä vain ohut jää.

ADELE
Hakekaa miehiä ja köysiä ja lyhtyjä!

LYDIA
Pitää selvittää kuka ei ole kotona!

ELIS
Kuunnelkaa!
Nyt ei kuulu mitään.

Kohtaus 14

ADELE
juoksee pappilaan yhdessä Eliksen kanssa

Onko kirkkoherra tullut kotiin?

MONA
Ei, onko jotain sattunut.

ADELE
Jäältä kuultiin huutoa,
nyt selvitetään kuka on vielä liikkeellä.

MONA
Petter tulee kohta,
hän oli surutalossa,
laitoin lyhdyn ikkunaan,
hän näkee sen ja osaa kotiin,
hän on täällä aivan pian.

ADELE
Elis, juokse sanomaan miehille,
että etsivät kirkkolahdelta.

MONA
Ei häntä tarvitse etsiä,
hän tulee aivan pian.

ADELE
Pysykää Sannan kanssa sisällä,
ilmoitamme heti kun tiedämme.

ELIS
Miehet olivat jo siellä,
avannon vierestä löytyi salkku.

MONA
Hän on päässyt rantaan,
salkku on vain jäänyt,
hän tulee kohta,
hän on kylmissään,
minä lisään puita hellaan,
minä sytytän kaikki valot,
minä keitän kahvia,
minä kuumennan vettä,
minä…

Petter tuodaan

MONA
Te löysitte hänet, kiitos, kiitos,
ilman teitä tässä olisi voinut käydä pahasti.

LUKKARI
Näimme saappaat ja salkun jään reunalla,
Brage sukelsi avantoon ja löysi hänet.

MONA
Tuokaa hänet lämpimään,
laskekaa tuohon.
Ottakaa kahvia,
tekin olette varmasti kylmissänne.

Mona ottaa Petterin syliinsä

SUNTIO
Me yritimme kaikkemme,
mutta hän ehti olla liian kauan vedessä.

LUKKARI
Jos me vain emme olisi ensin etsineet laivaväylältä…

välisoitto, jonka aikana Monalle selviää, että Petter on kuollut

MONA
Meidän pitää järjestää hautajaiset.
Ne pidetään viikon päästä sunnuntaina.

ADELE
Minä voin jäädä tänne yöksi.

MONA
Hyvä, sillä minulla on kiire,
aamulla pitää mennä ajoissa navettaan,
pian tarvitaan maitoa ja kermaa,
pitää leipoa, pitää siivota,
osuuskaupasta pitää tilata ruokia,
sukulaiset tulevat taas kuin täysihoitolaan,
huomenna en ehdi mitään,
sana leviää ja puhelin alkaa soida aamulla.
Menkää vain kaikki,
minä olen tässä vielä hetken hänen kanssaan.

Aaria

MONA
Viimeinen yö,
ja sitten ei enää koskaan.
Ei enää koskaan yhdessä
tämän viimeisen yön jälkeen.
Jokaisen minuutin jälkeen hän on ollut kuolleena kauemmin,
jokaisen minuutin jälkeen olen ollut pitempään yksin,
jokainen minuutti vie häntä kauemmaksi.
Minuutit muuttuvat tunneiksi, päiviksi,
ja meidän yhteinen elämämme on yhä etäämmällä,
minä yritän tavoittaa sitä
enkä enää ulotu siihen,
en saa sitä takaisin sillä
aika vie sinua kauemmaksi kuin virta.

Kuinka saatoit!
Kuinka saatoit tehdä tämän!
Sinä pakotat minut elämään yksin,
minä jään maailmaan,
olen kuin särmikäs kivi kylmässä vedessä
ja elämä virtaa ohitseni.
Kuinka saatoit!
Kuinka saatoit tehdä tämän!

Minuutit muuttuvat tunneiksi, päiviksi,
ja meidän yhteinen elämämme on yhä etäämmällä,
minä yritän tavoittaa sitä
enkä enää ulotu siihen,
en saa sitä takaisin sillä
aika vie sinua kauemmaksi kuin virta.
Viimeinen yö,
ja sitten ei enää koskaan.

Sanna tulee ovelle

MONA
Sanna, mene takaisin vuoteeseen,
minun täytyy nyt kertoa sinulle yksi asia.

Kohtaus 15

IRINA GYLLEN
Kaislakori ajelehti Niilissä,
ja nyt se on löydetty.
Sain lopulta tiedon,
poikani on turvassa,
hän on tätinsä luona
ja minä voin kirjoittaa hänelle hyvien ihmisten kautta.
Sain poikani takaisin
samaan aikaan kun Mona menetti miehensä,
aivan kuin Petter olisi mennyt jumalansa luo
ja vaihtanut henkensä poikani henkeen.
Kuinka julmaa on maailman vaihtokauppa.
Kuinka he voivat kutsua jumalaansa hyväksi?
Kaislakori ajelehti Niilissä.
Ja nyt se on löydetty.

Kohtaus 16

Jälleen kevät, Mona ja Sanna ovat lähdössä pois Antonin veneellä

KUORO
(oppaita, nyt joukossa on myös Petter)

Kevät tulee niinkuin ennenkin,
jää ohentuu, murtuu, sulaa,
ja yhä kauemmaksi etääntyy papin muisto.

ADELE
Nyt silta on valmis,
eikä kenenkään tarvitse hukkua kirkkomatkalla.

ELIS
Saarella on uusi pappi.

SUNTIO
Hän ei osaa saarnata.

LUKKARI
Eikä laulaa.

ITÄSAARELAINEN
Ei yksikään pappi ole Petter Kummelin veroinen.

LÄNSISAARELAINEN
Hän yhdisti meidät niin kuin tämä silta yhdistää saaret.

ARTUR
Silloin kerrankin kun…

LYDIA
Artur, toisen kerran sitten.

FRANCINE
Kuinka pastorska jaksaa surunsa?
Kukaan ei ole nähnyt hänen itkevän.

MONA
Minä en itke,
en itkenyt silloin,
kun hänet laskettiin jäiseen maahan,
en itkenyt toisten nähden,
mutta minä itkin navetassa lehmille,
nyt nekin on viety teuraaksi,
eikä tässä maailmassa ole enää ketään,
joka olisi nähnyt kyyneleeni.

Petter tulee oppaiden joukosta

Duetto

MONA
Minä lähden.

PETTER
Ja minä jään.

MONA
Me lupasimme jäädä tänne.
Oma koti, oma elämä,
niitä olin kaivannut,
ja tätä kauneutta.

PETTER
Pappila on punainen
ja meri sininen,
ympärillä kevään vihreys.

MONA
Kalaa merestä, perunaa maasta,
navetassa kaksi lehmää.
Mitä muuta me tarvitsimme?

PETTER
Me lupasimme jäädä tänne,
mutta sinun on aika mennä.
Meistä jää saarelle tarina,
me elämme ihmisten muistoissa.

MOLEMMAT
Pappila on punainen
ja meri sininen, ympärillä kevään vihreys.
Meistä jää saarelle tarina,
me elämme ihmisten muistoissa.

Mona ja Sanna lähtevät Antonin veneellä

KAIKKI
Muistot peittyvät, muistot muuttuvat,
pian se mitä täällä tapahtui,
näkyy enää haaleana
kuin kivet veden alla.
Jäljelle jää vain tarina,
jota virta kuljettaa,
kauemmas, kauemmas.
Se on tarina saarten papista,
joka kauniisti puhui ja lauloi,
ja tarina papin vaimosta,
jonka ei nähty suruaan itkevän.

KUORO
Muistot peittyvät, muistot muuttuvat,
pian se mitä täällä tapahtui,
näkyy enää haaleana
kuin kivet veden alla.
Jäljelle jää vain tarina,
jota virta kuljettaa,
kauemmas, kauemmas,
kunnes virran peittää jää.