”Ooppera on yhtä aikaa valtava kivipaasi ja oksia kasvattava puu.”

Elokuvan ja teatterin avulla oopperafaniksi

Olin nuorena kloppina hyvin kiinnostunut elokuvista, ja ennen pitkää törmäsin Milos Formanin Amadeukseen. Elokuvan musiikkimaailma ja historian havina kiehtoivat minua, ja huomasin haluavani päästä kokemaan oopperaesityksen oikeassa elämässä. Tässä vaiheessa olin jo käynyt katsomassa paljon teatteria, ja soitin myös käyrätorvea orkesterissa, joten klassinen musiikki ja näyttämötaide ovat olleet minulle läheisiä ennen oopperaan tutustumistakin.

Oopperaan oli siis päästävä. Kävimme perheeni kanssa usein Helsingissä teatterissa, joten Kansallisoopperaan meneminen ensimmäistä kertaa tuntui helpolta. Pian kävi niin, että menin mieluummin oopperaan kuin teatteriin jos minun täytyi valita jompikumpi. Matkustelimme perheeni kanssa paljon ulkomailla, ja sielläkin oopperassa käymisestä tuli tapa. Aina kun kävimme esimerkiksi Pariisissa, kävimme katsomassa jonkin oopperan tai baletin. Nykyisin käyn Oopperatalossa keskimäärin 3 tai 4 kertaa vuodessa hieman ohjelmistosta riippuen.

Oopperassa kiehtoo kokonaisvaltaisuus ja historia

Musiikki on oopperassa hyvin olennainen ja varmasti tärkein yksittäinen asia, mutta upeinta mielestäni oopperassa – ja baletissakin – on esitysten kokonaisvaltaisuus. Ooppera ja baletti ovat hyvin visuaalisia taidemuotoja, ja kuvataiteilijana minua kiehtovat tilallinen ilmaisu ja visuaaliset kokonaisuudet. On todella kiinnostavaa katsoa esityksiä ja pohtia, miksi mihinkin visuaaliseen tai ohjaukselliseen ratkaisuun on päädytty ja mitä merkityksiä valinnoilla halutaan ilmaista. Historiafanina minua kiinnostaa myös teoksen alkuperä ja konteksti: mistä teos on peräisin, kuka sen on tehnyt, minkälaista elämä teoksen syntymishetkellä oli, minkälaista maailmaa se kuvaa ja mitä sillä halutaan ilmaista. Onneksi tietoa teoksista ja niiden taustoista on nykyisin hyvin saatavilla.

Ooppera instituutiona on yhtä aikaa historiallinen sekä ajaton ja uusiutuva. Minun mielestäni se on kuin valtava kivipaasi, joka on samalla myös oksia kasvattava puu. Satoja vuosia vanhoja klassikkoteoksia esitetään edelleen sekä uusina sovituksina että lähes alkuperäisessä muodossaan. Nämä teokset kiinnostavat ihmisiä yhä, sillä ne ovat oman aikansa kuvia mutta samalla myös ajattomia kertomuksia ihmisyydestä. On upeaa, että voimme nykyhetkessä kokea taide-elämyksen, jonka joku toinen on satoja vuosia sitten kokenut varsin samanlaisena. Ooppera on kuitenkin myös dynaamista ja vuorovaikutteista: modernit oopperat ja klassikkojen uudet sovitukset ovat osa taiteen jatkumoa, ja ne heijastavat sekä omaa aikaansa että oopperan pitkää historiaa.

Myöhäisklassisen kauden teokset ja modernit oopperat kiinnostavat

Maailmassa on vielä paljon oopperoita ja baletteja, joita en ole toistaiseksi nähnyt. Kun valitsen teoksia, jotka haluan käydä katsomassa, silmäni ovat avoinna ensisijaisesti uusille teoksille. Nuorena kävin katsomassa lähinnä klassikkoja Puccinista ja Mozartista Verdiin, ja niistä onkin hyvä aloittaa taidemuotoon tutustuminen. Tällä hetkellä minua kiinnostavat eniten modernit oopperat sekä myöhäisen klassisen kauden oopperat, kuten Wagnerin ja Straussin teokset. Hiljattain olen innostunut erityisesti myös Philip Glassin tuotannosta. On harmillista, että hänen oopperoitaan esitetään varsin harvoin.

Minulla ei ole mitään ehdotonta suosikkioopperaa tai -balettia, mutta jotkut teokset ovat toki jättäneet syvemmän jäljen kuin muut. Kaija Saariahon monodraama Emilie muutaman vuoden takaa on jäänyt hyvin mieleeni, se oli upea kokemus. Tanssin puolelta yksi suosikeistani on mahtava COW, jonka näin viime syksynä. Myös Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas on minulle tärkeä ja nostalginenkin teos, sillä olen nähnyt sen jouluperinteenä monen monta kertaa.

En koe koskaan pettyneeni ooppera- tai balettiesitykseen, mutta silloin tällöin on käynyt niin, ettei valitsemani esitys ole ollut juuri minun makuuni. Näin kävi esimerkiksi Trubaduurin kanssa: esitys oli todella hieno, mutta jostain syystä se ei silti kolahtanut.

Myös oma fiilis ja mahdollinen seurakin vaikuttavat siihen, minkälainen ooppera- tai balettikokemus on. Käyn esityksissä usein yksin mutta myös esimerkiksi äitini tai ystävieni kanssa. Isommalla porukalla oopperaan tai balettiin pääseminen on joskus vähän hankalaa, sillä on yllättävän vaikeaa löytää kaikille sopiva aika!

Justus vinkkaa: hyödynnä verkon mahdollisuudet

Kun tulevan kauden ohjelmisto kerran vuodessa julkistetaan, tutustun kaikkiin teoksiin tarkasti Oopperan ja Baletin verkkosivuilla. Etsin teoksista lisätietoa myös muualta verkosta ja tarkistan myös sen, miten esityksiä mahdollisesti pyörii muualla Euroopassa. Oopperatalot usein vuokraavat tuotantoja toisiltaan, joten saman esityksen voi kokea monessa eri talossa. Tällä tavoin voin päästä katsomaan haluamani esityksen, jos käy niin ikävästi, etten ehdi saada lippuja Kansallisoopperaan. Näin kävi muutama vuosi sitten Straussin Elektran kanssa – emme äitini kanssa ehtineet saada lippuja esityksiin, joten buukkasimme liput Berliinin Staatsoperiin jonne teos siirtyi Kansallisoopperan jälkeen. Se oli mahtava kokemus!

Ennen korona-aikaa en ollut erityisen kiinnostunut katsomaan esityksiä verkossa tallenteina tai suoratoistoina. Nyt olen kuitenkin joutunut tekemään kompromisseja, koska esityksiä ei yksinkertaisesti pääse katsomaan paikan päällä. Tallenteet ja suoratoistot ovat todella käteviä, mutta aitoja esityksiä ne eivät silti mielestäni korvaa.

Teoksiin tutustuminen syventää kokemusta

Ensimmäistä kertaa Oopperataloon tulevilla on varmasti jonkinlainen ennakkokäsitys siitä, minkälaista oopperassa tai baletissa käyminen suunnilleen on: näyttämö on hulppea ja valtava, orkesteri on suuri ja esiintyjät alansa huippuja, musiikki on fantastista ja kaikki on tehty niin sanotusti viimeisen päälle. Nämä kaikki ovat ehdottomasti kokemisen arvoisia elämyksiä. Ooppera- tai balettiesityksen tapahtuminen edellyttää hurjan paljon työtä isolta ihmisjoukolta, ja koneiston suuruuden huomaa lopputuloksessa.

Oopperaa ja balettia kannattaa kokeilla upean musiikin ja loistavan visuaalisuuden lisäksi myös tarinoiden ja hahmojen takia. Minun mielestäni erityisesti oopperoissa on kiinnostavia tarinoita ja monitasoisia henkilöhahmoja, joita monet ihan turhaan väheksyvät. Oopperaesityksessä voi kiinnittää huomiota ihan samanlaisiin asioihin kuin vaikkapa elokuvaa katsoessa: mitkä ovat juonen keskeisimmät tapahtumat, mistä kaikki saa alkunsa ja mihin tapahtumat johtavat, minkälaisia tarinan hahmot ovat ja mihin he toiminnallaan pyrkivät ja päätyvät. On myös kiinnostavaa pohtia, mitä merkityksiä teoksen säveltäjä, libretisti ja ohjaaja haluavat valinnoillaan kertoa. Kehotan myös ensikertalaisia tutustumaan teokseen, sen taustaan ja tarinaan sekä roolihahmoihin etukäteen vaikkapa verkon tai käsiohjelman avustuksella. Tällä tavalla kokemuksesta saa paljon enemmän irti.

Erilaisten esitysten lisäksi kannattaa kokeilla rohkeasti eri paikkoja katsomossa, sillä on hyvin pitkälti makuasia, istuuko ennemmin parvella vai permannolla. Minä valitsen paikkani mieluiten 2. parven keskiosasta, sillä mielestäni siellä saan parhaimman kokonaiskäsityksen teoksesta.

Teksti PAULA RANTO
Kuvat JONAS LUNDQVIST