Intohimo musiikkiin tuli verenperintönä
Ooppera ja baletti ovat kuuluneet elämääni niin kauan kuin voin muistaa. Äitini oli ja on edelleenkin parantumaton oopperafani, ja lapsuudenkodissani soi aina ooppera ja klassinen musiikki. Jorma Hynninen oli äitini suosikkilaulaja, ja hän matkasi maita ja mantuja konsertteihin päästäkseen. Ensikosketukseni oopperaan ja balettiin tapahtuikin varmasti jo kohdussa, ihan viimeistään kehdossa. Perheemme oli muutenkin musikaalinen, ja soitin useita instrumentteja.
Kävin ensimmäistä kertaa oopperassa vanhempieni kanssa ollessani toisella luokalla. Esitys oli Figaron häät, ja muistan olleeni pökertyneen lumoutunut kaikesta mitä näin ja koin: musiikki, puvut ja lavasteet olivat käsittämättömän upeita. Esityksen jälkeen kärtin äidiltäni, milloin menemme taas oopperaan. Ensikokemuksen jälkeen kävimme oopperassa niin usein kuin se oli mahdollista. Äiti valikoi ohjelmistosta lapsellekin sopivia teoksia, ja kävimme katsomassa esimerkiksi Carmenin ja muita klassikkoja. Pähkinänsärkijä ja Hiirikuningas oli perheellemme tärkeä perinne, sillä kävimme katsomassa baletin joka joulu.
Tärkeintä on musiikki ja kokonaisuus
Minulle oopperassa ja baletissa ehdottomasti tärkeintä on musiikki. Musiikki on niin oleellinen osa minua ja persoonaani, etten pysty kuvittelemaan elämääni ilman oopperaa ja balettia. Se on aivan mahdoton ajatus.
Ooppera ja baletti ovat myös kokonaisvaltaisia elämyksiä, jotka tuottavat iloa kaikille aisteille. Koen pakahduttavaa onnea, kun pääsen esitykseen: kun kuulen musiikin, näen lavan tapahtumat ja kaikki yhdistyy lumoavaksi kokonaisuudeksi. Elämys on vaikuttava ja fyysinenkin. Laulu kuulostaa niin huumaavalta, että laulamisen täytyy tuntua mielettömän hyvältä.
Käyn esityksissä mahdollisimman usein, kuitenkin vähintään 3 tai 4 kertaa vuodessa ohjelmistosta riippuen. Useimmiten seuralaisena on mieheni, äitini tai molemmat. Silloin tällöin katson esityksiä myös yksin.