Lukiossa käyty kurssi aloitti rakkaan harrastuksen
Harrastin nuorena yleisurheilua, ja kävin katsomassa balettia ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana valmentajani kanssa Aleksanterin teatterissa. Valmentajani halusi näyttää, minkälaista urheilijan liikkuvuus ja fysiikka voivat parhaimmillaan olla, ja kuinka voisin saada lisää voimaa ja kimmoisuutta omaan suoritukseeni. Kokemus oli mieleenpainuva: musiikki, koreografia, lavasteet ja puvut sekä tietenkin tanssijoiden taitavuus ja fyysiset kyvyt tekivät minuun suuren vaikutuksen. Kävimme katsomassa valmentajani kanssa myöhemmin lisää balettia sekä myös joitakin oopperoita.
Säännöllinen baletissa ja oopperassa kävijä minusta tuli lukioikäisenä. Kävin musiikin kurssin, jossa käsiteltiin oopperan ja baletin historiaa. Kurssisuoritukseen kuului myös esityksissä käyminen. Kurssin vetäjä oli Roger Walentinsson, jonka monet tuntevat muun muassa Pro Opera -yhdistyksestä. Innostuin käymään esityksissä kurssin myötä säännöllisesti omin päin, ja siitä lähtien olen käynyt katsomassa oikeastaan kaikki baletit ja oopperat, joita Kansallisooppera ja -baletti on esittänyt.
Minun lisäkseni Roger on saanut monet muutkin rakastumaan oopperaan ja balettiin. Iso kiitos siis hänelle!
Tärkeä irtiotto arjesta
Baletissa ja oopperassa käyminen on minulle keino päästä irrottautumaan hetkeksi arjesta. Kolmen pienen lapsen isänä päiväni ovat kiireisiä, joten oman ajan ottaminen ja rentoutuminen taiteen parissa tekee hyvää. Oopperatalossa käyminen on minulle myös tärkeä sosiaalinen tapahtuma, sillä tapaan siellä aina ystäviä ja tuttavia.
Oopperatalo on yksi merkittävä syy siihen, miksi asun Helsingissä, sillä minulle on tärkeää, että pääsen katsomaan esityksiä usein. Kulttuuri, taide, musiikki ja tanssi ovat aina olleet lähellä sydäntäni, vaikka en ole koskaan itse esimerkiksi soittanut mitään instrumenttia. Minun on vaikea kuvitella elämääni ilman balettia ja oopperaa, sillä ne ovat olleet tärkeä osa elämääni vuosikymmeniä.
Seuralainen vaikuttaa teokseen ja istumapaikkaan
Käyn esityksissä useimmiten perheeni, sukulaisteni tai ystävieni kanssa, mutta silloin tällöin myös yksin. Yksin ollessani valitsen istumapaikkani yleensä hieman halvemmilta paikoilta, mutta mikäli haluan erityisesti hemmotella seuralaisiani ja itseäni, valitsen paremmat ja kalliimmat paikat.
Valitsen teokset seuralaisteni mukaan. Ensikertalaisia en yleensä vie katsomaan todella pitkiä tai teemoiltaan raskaista teoksia. Minusta Kansallisooppera ja -baletti on hienosti onnistunut koostamaan ohjelmistonsa monipuolisesti niin, että sopivia teoksia löytyy niin noviiseille kuin vakiokävijöillekin.
Olen iloinen siitä, että olen saanut innostettua lapseni käymään esityksissä. Suomessa oopperassa ja baletissa käyminen ei ole vielä samalla tavalla kansankulttuuria kuin vaikkapa Italiassa. Siellähän lapset viedään katsomaan esityksiä aivan pienestä pitäen, jolloin oopperasta ja baletista tulee normaali ja luonteva osa elämää eikä siellä taidetta pidetä samalla tavalla eliitin harrastuksena kuten täällä usein harmillisesti pidetään.