”Esityksistä nauttiakseen kaikkea ei välttämättä tarvitse ymmärtää.”

Lukiossa käyty kurssi aloitti rakkaan harrastuksen

Harrastin nuorena yleisurheilua, ja kävin katsomassa balettia ensimmäistä kertaa 12-vuotiaana valmentajani kanssa Aleksanterin teatterissa. Valmentajani halusi näyttää, minkälaista urheilijan liikkuvuus ja fysiikka voivat parhaimmillaan olla, ja kuinka voisin saada lisää voimaa ja kimmoisuutta omaan suoritukseeni. Kokemus oli mieleenpainuva: musiikki, koreografia, lavasteet ja puvut sekä tietenkin tanssijoiden taitavuus ja fyysiset kyvyt tekivät minuun suuren vaikutuksen. Kävimme katsomassa valmentajani kanssa myöhemmin lisää balettia sekä myös joitakin oopperoita.

Säännöllinen baletissa ja oopperassa kävijä minusta tuli lukioikäisenä. Kävin musiikin kurssin, jossa käsiteltiin oopperan ja baletin historiaa. Kurssisuoritukseen kuului myös esityksissä käyminen. Kurssin vetäjä oli Roger Walentinsson, jonka monet tuntevat muun muassa Pro Opera -yhdistyksestä. Innostuin käymään esityksissä kurssin myötä säännöllisesti omin päin, ja siitä lähtien olen käynyt katsomassa oikeastaan kaikki baletit ja oopperat, joita Kansallisooppera ja -baletti on esittänyt.

Minun lisäkseni Roger on saanut monet muutkin rakastumaan oopperaan ja balettiin. Iso kiitos siis hänelle!

Tärkeä irtiotto arjesta

Baletissa ja oopperassa käyminen on minulle keino päästä irrottautumaan hetkeksi arjesta. Kolmen pienen lapsen isänä päiväni ovat kiireisiä, joten oman ajan ottaminen ja rentoutuminen taiteen parissa tekee hyvää. Oopperatalossa käyminen on minulle myös tärkeä sosiaalinen tapahtuma, sillä tapaan siellä aina ystäviä ja tuttavia.

Oopperatalo on yksi merkittävä syy siihen, miksi asun Helsingissä, sillä minulle on tärkeää, että pääsen katsomaan esityksiä usein.  Kulttuuri, taide, musiikki ja tanssi ovat aina olleet lähellä sydäntäni, vaikka en ole koskaan itse esimerkiksi soittanut mitään instrumenttia. Minun on vaikea kuvitella elämääni ilman balettia ja oopperaa, sillä ne ovat olleet tärkeä osa elämääni vuosikymmeniä.

Seuralainen vaikuttaa teokseen ja istumapaikkaan

Käyn esityksissä useimmiten perheeni, sukulaisteni tai ystävieni kanssa, mutta silloin tällöin myös yksin. Yksin ollessani valitsen istumapaikkani yleensä hieman halvemmilta paikoilta, mutta mikäli haluan erityisesti hemmotella seuralaisiani ja itseäni, valitsen paremmat ja kalliimmat paikat.

Valitsen teokset seuralaisteni mukaan. Ensikertalaisia en yleensä vie katsomaan todella pitkiä tai teemoiltaan raskaista teoksia. Minusta Kansallisooppera ja -baletti on hienosti onnistunut koostamaan ohjelmistonsa monipuolisesti niin, että sopivia teoksia löytyy niin noviiseille kuin vakiokävijöillekin.

Olen iloinen siitä, että olen saanut innostettua lapseni käymään esityksissä. Suomessa oopperassa ja baletissa käyminen ei ole vielä samalla tavalla kansankulttuuria kuin vaikkapa Italiassa. Siellähän lapset viedään katsomaan esityksiä aivan pienestä pitäen, jolloin oopperasta ja baletista tulee normaali ja luonteva osa elämää eikä siellä taidetta pidetä samalla tavalla eliitin harrastuksena kuten täällä usein harmillisesti pidetään.

Moni asia vaikuttaa siihen, kolahtaako esitys vai ei

On tiettyjä teoksia, joita käyn katsomassa aina uudelleen vuodesta toiseen kaikkien mahdollisten miehitysten esittämänä. On myös sellaisia teoksia, jotka käyn katsomassa vain kerran. Lähtökohtaisesti kaikki kokemukset ovat minulle kuitenkin positiivisia, ja menen katsomoon aina ennakkoluulottomin mielin.

Minulla ei ole mitään ehdotonta suosikkibalettia tai -oopperaa, sillä pidän niin monenlaisista esityksistä. Suuret klassiset baletit, kuten vaikkapa Joutsenlampi ja Pähkinänsärkijä ovat aina upeita. Myös Kevätuhri on jäänyt mieleeni todella vaikuttavana kokemuksena. Tykkään muutenkin hyvin paljon nykytanssista. Erityisesti mieleeni ovat jääneet myös sellaiset harvinaiset tapaukset, jolloin vaikkapa oopperan säveltäjä on ollut läsnä teoksen ensi-illassa. On aina hienoa päästä kohtaamaan tekijöitä tällä tavalla.

Ooppera- ja balettiteokset ovat keskenään hyvin erilaisia, ja on usein myös omasta fiiliksestä kiinni, iskeekö joku teos vai ei. Tämän takia käyn katsomassa esitykset yleensä monta kertaa ja eri esittäjien esittämänä, koska niistä tulee aina hieman erilainen kokemus. Muistan, että olin kerran katsomassa 10-vuotiaan poikani kanssa Anna Karenina -balettia. Minä nautin esityksestä kovasti, mutta pojalleni esitys oli ehkä vähän liian raskas eikä hän pitänyt siitä yhtä paljon kuin minä. Joku perinteisempi baletti olisi varmasti ollut enemmän hänen makuunsa.

Vinkkejä ensikertalaisille: avoimin mielin esityksiin

Monet ihmiset edelleen pitävät oopperaa ja balettia elitistisinä harrastuksina. Minusta se on hieman hassua, sillä esityksiähän pääsee halvimmillaan katsomaan leffalipun hinnalla!

Haluan kannustaa kaikkia skeptikkoja rohkeasti menemään katsomaan esityksiä avoimin mielin. Baleteissa ja oopperoissa on paljon hienoa ja tuttua musiikkia, jota jokainen meistä on varmasti kuullut jo lapsena esimerkiksi piirretyissä ja elokuvissa. Ensikertalaisen ei myöskään kannata pelätä sitä, ettei teoksista ”kuitenkaan ymmärrä mitään”. Esityksistä nauttiakseen kaikkea ei tarvitsekaan välttämättä ymmärtää eikä teoksia tuntea läpikotaisin.

Ooppera ja baletti ovat suurten tunteiden taidetta, ja esitykset ovat yleensä todella voimakkaita kokemuksia. Esitysten puitteet, lavasteet ja puvut ovat upeita visuaalisia elämyksiä: on aina ainutlaatuinen kokemus päästä nauttimaan esityksestä, jonka toteutuminen edellyttää todella monen ammatti-ihmisen työpanoksen.

Ensikertalaisille suosittelen erityisesti baletteja, sillä niitä on helppo seurata eivätkä ne yleensä ole yhtä pitkiä kuin oopperat. Voit vain istua, nauttia ja ottaa huippuammattilaisten luoman taiteen vastaan! Kaikki teokset eivät toki kolahda kaikkiin katsojiin samalla tavalla. Onneksi Oopperatalossa esitetään erilaisia teoksia, joista jotkut sopivat paremmin vasta-alkajille kuin toiset. Ei siis kannata lannistua, mikäli ensimmäinen baletti- tai oopperakokemus ei vakuuttanutkaan, vaan rohkeasti kokeilla toisenlaista esitystä.

”Joutsenlampi on klassikko erittäin hyvistä syistä”

Minun mielestäni Joutsenlampi on baletti, joka jokaisen pitäisi käydä katsomassa ainakin kerran. Se on ns. perusvarma baletti: siinä on kaikkien tuntema Tsaikovskin upea musiikki, helposti seurattava juoni ja upea, klassinen balettikoreografia. Myös lavasteet ja puvustus ovat aina häikäisevät. Olen vienyt monta ensikertalaista katsomaan Joutsenlampea, ja se on ollut kaikkien mielestä mahtava ja ainutlaatuinen kokemus.

On hyvä ajatus aloittaa oma baletti- ja oopperafanin ura jostakin klassikkoteoksesta. Kannattaa muistaa, että klassikot eivät synny sattumalta: teos nousee klassikon asemaan vain, jos se on todella hyvä ja kestää aikaa. Joutsenlampi on klassikko erittäin hyvistä syistä!

Teksti PAULA RANTO
Kuvat JONAS LUNDQVIST