Siirry sisältöön

Mikä on oopperaklassikko?

Klassikko on yleisesti erinomaisena pidetty teos. Se tuntuu ajankohtaiselta ja samaistuttavalta riippumatta siitä, missä ja milloin sitä esitetään. Oopperaklassikoiden teemat käsittelevät ihmisyyden suuria kysymyksiä: elämää, kuolemaa, rakkautta, petosta, hyvää ja pahaa. Mestarillisimmat teokset ovat myös antaneet vaikutteita myöhemmin syntyneisiin oopperoihin.

Oopperatalossa esitetään jokaisella ohjelmistokaudella klassikkoteoksia ja niiden uusia tulkintoja.

Giuseppe Verdi: Trubaduuri

Giuseppe Verdi (1813–1901) oli Italiassa niin merkittävä kansallissankari, että hänen hautajaispäivänään maan senaatti piti suruistunnon, koulut suljettiin ja katujen varsilla oli arviolta neljännesmiljoona surijaa. Sankarin asemaan oli syytä: Verdin merkitys koko maailman oopperakirjallisuudessa on omaa luokkaansa. Yksikään toinen säveltäjä ei ole luonut yhtä montaa mestariteosta, joita esitetään aina uudelleen.

Trubaduuri syntyi 1800-luvun puolivälissä kahden muun oopperaklassikon välissä. Nämä kolme kuuluisaa oopperaa niputetaan yhteen, kun puhutaan Verdin romanttisesta trilogiasta: Rigoletto, Trubaduuri ja La traviata.

Musiikillisesti Trubaduuri on Verdin paras ooppera. Säveltäjä suorastaan tuhlasi siihen kaikkein mestarillisimpia melodioitaan niin, että esityksen kuunteleminen on välillä hengästyttävää. Oopperan juoni on puolestaan parjattu. Se on epärealistinen ja vaikeasti seurattava, sillä merkittäviä tapahtumia ei näytetä katsojille, vaan niistä kerrotaan jälkikäteen, trubaduurimaisesti laulaen.

Trubaduuri kertoo vihollisiksi ajautuneista veljeksistä, jotka kilpailevat kauniista Leonorasta.
Kuvassa Kalle Ruusunen, Irja Aholainen ja Alfons Almi vuoden 1944 tuotannossa.

Juoni pähkinänkuoressa

Azucenan äiti poltettiin noitana roviolla vanhan Lunan kreivin käskystä. Kostoksi Azucena sieppasi toiseen kreivin pojista aikoen surmata tämän, mutta ottikin pojan kasvatikseen ja tappoi oman poikansa.

Tarinan alkaessa valtakunnassa riehuu sisällissota. Aikuisiksi kasvaneet trubaduuri Manrico ja Lunan kreivi ovat vihollisia eivätkä tiedä olevansa veljeksiä. Molemmat rakastavat kaunista Leonoraa, jonka sydän sykkii Manricolle.

Sota ja rakkaus johtavat kaksintaisteluihin, sieppauksiin ja vangitsemisiin sekä väistämättömään tragediaan, jonka lopuksi kreivi teloituttaa Manricon. Silloin roviolle tuomittu Azucena kertoo totuuden: kreivi on surmannut oman veljensä.

Alkujaan juuri Azucenan rooli innoitta Verdin tarttumaan Il Trovatore -näytelmään ja säveltämään siitä oopperan.
Kuvassa Aino Takala vuonna 1975.

Oopperan synty ja tausta

Trubaduuri perustuu espanjalaisen Garcia Gutiérrezin näytelmän El Trovador. Verdi tutustui näytelmään 1840-luvun lopussa ja vaikuttui erityisesti siinä olleesta vahvan ja omintakeisen mustalaisnaisen roolista. Hän ehdotti aihetta libretistilleen Salvatore Cammaranolle (1801–1852). Verdi ohjeisti libretistiä niin tarkasti, että Trubaduurin henkilökuvien suhteen libretosta vastasi säveltäjä itse.

Oopperan säveltämistä hidastivat Verdin muut työt ja ongelmat, mutta suurimman järkytyksen aiheutti Cammaranon sairastelu ja lopulta kuolema 17.7.1852.  Librettokäsikirjoitus oli lähes valmis sävellettäväksi, mutta Verdi halusi siihen muutoksia. Hän palkkasi nuoren runoilijan Leone Emanuele Bardaren täydentämään tekstin.

Trubaduurin ensi-ilta oli 19.1.1853 Rooman Teatro Apollossa. Menestys oli valtava, koko loppukohtaus piti toistaa. Muutamassa vuodessa Trubaduurista tuli oopperaohjelmiston kulmakivi, joka otettiin kaikkien Euroopan merkittävien oopperatalojen ohjelmistoon. Melodiat soivat kodeissa pianosovituksina ja niitä veivattiin kaduilla posetiiveissa.

Suomessa Trubaduurin ensiesitys 24.11.1870 oli historiallinen tapahtuma: silloin kuultiin ensimmäistä kertaa suomen kielellä kokonainen ooppera.

Mustalaisten kuoro ”Vedi! le fosche notturne” on yksi maailman tunnetuimmista oopperamelodioista. Kuva vuoden 2000 tuotannosta.

Musiikin tärpit

Tuskin mikään muu ooppera sisältää niin paljon tarttuvia sävelkulkuja kuin Trubaduuri. Se on klassinen numero-ooppera eli teos, joka etenee musiikin ehdoilla. Erilliset aariat tai yhtyekohtaukset voivat hyvin keskeyttää tarinan.

Aarioiden ilotulituksesta tunnetuimpia ovat Leonoran ”Tacea la note placida”, jota pidetään yhtenä Verdin kauneimmista aarioista, Azucenan ”Stride la Vampa” sekä Manricon ”Di quella pira”, joka on monien tenoreiden briljeerausnumero. Trubaduurin päähenkilöiden lauluosuudet ovat vaativia. Niihin tarvitaan laaja ääniala, teknistä taituruutta ja väkevää tulkintakykyä.

Oopperan kuorokohtaukset ovat myös mestarillisia. Niiden joukossa on yksi Verdin suosituimmista melodioista, mustalaisten kuoro ”Vedi! le fosche notturne.” Sen tunnistaa moni, joka ei ole koskaan astunut jalallaankaan oopperaan.

Trubaduurin librettoa pidetään kehnona, mutta se sai Verdin säveltämään uransa hienointa musiikkia. Sota, rakkaus, KUOLEMA jA vahvat hahmot tarjosivat oivAN ALUSTAN kuolemattomalle musiikille.
Kuva vuoden 1929 tuotannosta, parvekkeella Wäinö Sola.

Kiinnostava anekdootti

Trubaduurin librettoa pidetään sekavan ja typerän oopperalibreton mallikappaleena. Hurjien käänteiden juoni on epärealistinen ja paikoin tapahtumissa on vaikeaa pysyä mukana. Mutta voiko libretto olla huono, jos se saa säveltäjän luomaan uransa parhaat melodiat?

Trubaduuria moititaan, kun ajatellaan librettoa itsenäisenä kirjallisena tuotteena. Mutta libretto ei ole näytelmä, sitä ei koskaan pidä esittää ilman musiikkia. Numero-oopperassa libreton tarkoitus on tuottaa hyviä lähtökohtia musiikille. Siinä suhteessa Trubaduuri on ihanteellinen. Se tarjoaa vahvoja, selkeitä henkilöhahmoja, dramaattisia tilanteita ja ristiriitaisia tunteita.

Sen sijaan, että analysoi miten mahdollisia Trubaduurin veriset juonenkäänteet olisivat tosielämässä, kannattaa tämän oopperan parissa heittäytyä musiikin vietäväksi.

Giuseppe Verdi: Trubaduuri; Elena Stikhina; Aquiles Machado
Nyt nähtävä Trubaduuri sai ensi-iltansa vuonna 2018. Kuvassa Leonoran roolin laulanut Elena Stikhina ja Manricon roolissa Aquiles Machado.

Trubaduuri palaa Kansallisoopperan ohjelmistoon syyskaudella 2020. Esitykset 11.9.–1.10.2020.