Siirry sisältöön

Antiikin jylhät tragediat innoittivat Richard Straussin ja Igor Stravinskyn lajinsa parhaimmistoon kuuluviin teoksiin

Straussin Elektraan perustuva orkesteriteos ja Stravinskyn oratorio Oedipus Rex kohtaavat 23.10. Kansallisoopperan mittavassa konsertissa Sofokleen soivat tragediat. Oedipus Rexin solistikaartia tähdittää mezzosopraano Ekaterina Gubanova.

Richard Strauss: Elektra

Antiikin tarinaa Elektrasta olivat käsitelleet monet kirjailijat Sofokleesta lähtien. Kun Hugo von Hoffmannsthal kirjoitti siitä uuden version, juuri Salomella hätkähdyttänyt Richard Strauss (1864-1949) näki siinä aineksia seuraavaksi tehokkaaksi oopperaksi.

Tiivistetysti esitettynä Hoffmannsthalin versiossa tapahtuu seuraavaa: Elektran äiti Klytaimnestra ja äidin rakastaja Aigistos ovat surmanneet Elektran isän kuningas Agamemnonin. Kun Elektran kadoksissa ollut veli Orestes tulee palatsiin, on aika kostaa, ja niin Klytaimnestra ja Aigistos surmataan. Elektra tanssii kiihkon vallassa kunnes vajoaa maahan.

Elektra; Evelyn Herlitzius
Elektra nähtiin Kansallisoopperassa vuonna 2016 Patrice Chéreaun kiitettynä ohjauksena. Elektran roolin lauloi Evelyn Herlitzius.

 

Strauss aloitti säveltämisen 1907. Hän halusi olla entistäkin radikaalimpi: ”Tunkeuduin harmonian, psykologisen polyfonian ja nykyaikaisten korvien vastaanottokyvyn äärirajoille. Elektrasta tuli vielä Salomea intensiivisempi rakenteen ykseydessä ja ilmapiirin voimassa”.

”Kun äiti tapetaan näyttämöllä, odottavatko he minun kirjoittavan viulukonserttoa?”

Ensiesitys Dresdenissä 25.1.1909 sai ristiriitaisen vastaanoton, sillä Elektran musiikki kuulosti aikalaisten korviin oudolta ja meluisalta. Strauss vei Elektrassa myöhäisromantiikan keinot niin pitkälle kuin mahdollista. Pitemmälle ei enää voitu mennä, jos ylipäätään haluttiin säilyttää tonaalisuus. Elektrassa on hyvin monimutkaisia harmonioita, kuten nimihenkilöön liittyvä kuusisävelinen sointu, toisaalta taas esimerkiksi Elektran laulama Agamemnon-aihe on puhdas kolmisointu. Säveltäjä itse puolusti tyyliään teoksen aiheella: ”Kun äiti tapetaan näyttämöllä, odottavatko he minun kirjoittavan viulukonserttoa?”

Tuloksena on sinfoninen rapsodia, jossa soivat oopperan raivokas kostonhimo, kaipaus ja Elektran ekstaattisuus.

Nyt Elektrasta kuullaan orkesteriversio, jonka on tehnyt Manfred Honeck (s. 1958). Honeck aloitti uransa viulistina mm. Wienin filharmonikoissa ja on saanut sittemmin mainetta kapellimestarina. Hän on aiemmin tehnyt orkesterisarjat oopperoista Jenůfa ja Rusalka yhdessä säveltäjä Tomás Illen kanssa. Yhteistyö jatkui Elektrassa siten, että Honeck laati kokonaisuuden dramaturgian, Ille taas muokkasi sopivat siirtymät. Tuloksena on sinfoninen rapsodia, jossa soivat oopperan raivokas kostonhimo, kaipaus ja Elektran ekstaattisuus.

Igor Stravinsky: Oedipus Rex

Suurten balettiensa jälkeen Igor Stravinsky (1882-1971) oli jo tehnyt kokeilevat näyttämöteokset Renard (1916) ja Sotilaan tarina (1918) sekä pienen oopperan Mavra (1922). Niiden jälkeen oli suurimuotoisemman draamallisen teoksen aika. Sen aiheeksi Stravinsky halusi tarinan, jonka kaikki tuntisivat. Silloin hän voisi käyttää kieltä, joka ei olisi kuulijoiden äidinkieli.

Stravinsky toivoi Jean Cocteaulta tekstiä, johon olisi kiteytetty Oidipuksen olennaisin ydin.

Sofokleen Oidipus oli Stravinskylle tuttu venäjänkielisenä käännöksenä, mutta nyt hän päätti kuitenkin säveltää sen latinankielisenä. ”Sain käyttööni välineen, joka ei ollut kuollut, vaan kivettynyt”, Stravinsky sanoi. Koska kieli oli monumentaalista, lopputuloksesta ei voisi tulla mitään vulgaaria.

Ekaterina Gubanova, photo Alexander Karnaushenko
Iokasten roolissa konsertissa 23.10. nähdään Ekaterina Gubanova.

Stravinsky toivoi Jean Cocteaulta tekstiä, johon olisi kiteytetty kertomuksen olennaisin ydin. Toiminnallista oopperaa Stravinsky ei kuitenkaan halunnut, vaan pikemminkin asetelmallisia kohtauksia. Laulettava teksti käännettiin latinaksi, mutta kertojan osuuden haluttiin olevan kuulijoiden äidinkielellä.

Stravinsky aloitti säveltämisen tammikuussa 1926 ja sai teoksen valmiiksi seuraavana vuonna. Aivan ensimmäistä kertaa Oidipus esitettiin yksityisesti taidemesenaatti Winnaretta Singerin salongissa Stravinskyn itse säestäessä pianolla. ”Vieraiden reaktioista näin ennakkoon, että Oedipus Rex tuskin saisi menestystä pariisilaisen balettiyleisön keskuudessa”, Stravinsky huomasi.

Partituurissa on sekä oratorion että oopperan piirteitä. Henkilöiden sisääntulot ja poistumiset on mainittu, mutta lavasteiden tulee olla kaksiulotteiset. Partituurin ohjeen mukaan henkilöiden tulee olla patsasmaisia liikkeissään, kertojan taas pitää puhua eleettömästi kuin esitelmöitsijä.

Ensiesitys Pariisissa 30.5.1927 toteutettiin konserttiversiona. Stravinskyn itsensä johtaman kantaesityksen vastaanotto oli vaihteleva. ”Osa lehdistöstä sanoo, että minun pitäisi jatkaa shokeeraamista, osa on sitä mieltä, että nyt teen oikeaa musiikkia kun olen alkanut säveltää kuin Verdi”, Stravinsky kirjoitti. ”He eivät kykene kuulemaan, että teen nyt jotain aivan erilaista.”

Oedipus Rex ei suoranaisesti ole ooppera, mutta ei oratoriokaan – Stravinsky itse nimittikin sitä oopperaoratorioksi.

Oedipus Rexin musiikki on tyylipuhdasta uusklassismia. Stravinskyn mainitsemaa verdimäisyyttä voi kuulla esimerkiksi alkukuorossa tai Iokasten aariassa, jossa on mukana perinteinen cabaletta. Psalmisinfoniaan ja Hulttion tiehen johdattava Oedipus Rex on tärkeydestään huolimatta jäänyt verrattain harvinaiseksi. Yhtenä syynä esitysten vähäisyyteen on ilmeisesti teoksen erikoislaatuisuus: se ei ole ooppera, mutta ei oratoriokaan – Stravinsky itse nimittikin sitä oopperaoratorioksi.

TEKSTI Juhani Koivisto
KUVAT Stefan Bremer (Elektra), Alexander Karnaushenko (Ekaterina Gubanova)