Siirry sisältöön

Carmenit Kansallisbaletissa

Yksikään ooppera ei voi kilpailla Georges Bizet’n Carmenin kanssa ikivihreiksi muodostuneiden melodioiden määrässä. Musiikin loistokkuus ja tarttuvuus on houkutellut tekemään Carmenista myös lukuisia balettiversioita. Aiemmat Suomessa nähdyt Carmen-baletit ovat olleet yksinäytöksisiä teoksia, ja nyt vuoden 2020 ensi-illassa Carmenin musiikin kaikki tunnetut melodiat kuullaan Suomessa balettiteoksessa ensimmäistä kertaa.

Sylvesterssonin Carmen sai vaikutteita Pariisista

Elsa Sylvestersson esitti itse nimiroolia vuonna 1951 ensi-iltansa saaneessa koreografiassaan, partnerina Klaus Salin. Kuva: Tenhovaara

Carmen sai balettina ensi-iltansa Suomessa ensimmäistä kertaa vuonna 1951, jolloin Elsa Sylvestersson laati Bizet’n musiikkiin koreografian balettitanssijoiden kesäkiertueelle. Sylvestersson oli myös aiemmin laatinut koreografioita kesäkiertueille, mutta syksyllä 1951 myös helsinkiläiset saivat tutustua hänen koreografin kykyihinsä ensi kerran.

Viidestä kohtauksesta koostuva pienoisbaletti esitettiin taiteilijakunnan stipendirahaston kartuttamiseksi järjestetyssä esityksessä marraskuussa 1951 ja varsinaisena Suomalaisen Oopperan baletin esityksenä kolmen teoksen illassa helmikuussa 1952. Sylvestersson itse esitti nimiroolin, Micaëlana nähtiin Irja Koskinen, Don Joséna Klaus Salin ja Escamillona Jaakko Lätti. Teos sai myönteisen vastaanoton lehdistössä kirpeän modernina ja uutta balettisuuntausta noudattavana.

Tuohon aikaan tekijänoikeudet olivat vielä varsin vieras käsite, ja koreografit usein kopioivat osia tai jopa lähes kokonaisia teoksia toisiltaan. Pariisin baletin esittämä Roland Petitin koreografia oli saanut kantaesityksensä vuonna 1949 Lontoossa, ja myös Sylvestersson oli saanut innostuksensa Carmeniin nähtyään Petitin teoksen. Koreografioiden välillä nähtiin selviä yhtäläisyyksiä, ja lehtiarviossa Sylvesterssonia syytettiin kopioimisesta. Koreografi itse halusi vetää teoksen ohjelmistosta, ja sitä ei enää esitetty kertaakaan vuoden 1952 ensi-iltaesityksen jälkeen.

Alberto Alonson tunnettu koreografia Suomeen

Carmen-baletissa vuonna 1973 tanssivat nimiroolissa Seija Silfverberg ja Escamillon roolissa Juhani Teräsvuori. Kuva: Kaius Hedenström

Vuonna 1967 Moskovassa kantaesitetty kuubalaisen Alberto Alonson Carmen sai musiikikseen Rodion Štšedrinin jousille ja lyömäsoittimille Bizet’n musiikin pohjalta kirjoittaman yksinäytöksisen Carmen suiten. Alonson Carmen saatiin Kansallisbaletin ohjelmistoon keväällä 1973, jolloin maailma oli jo muuttunut 1950-luvun Carmenin ajoista ja ohjelmistossa nähtiin myös kansainvälisten koreografien teoksia.

Suomen ensi-illassa Carmenin roolissa tanssi Seija Silfverberg, Don Joséna Seppo Koski ja Escamillona Juhani Teräsvuori. Teoksen ollessa ohjelmistossa 1973 Oopperantalon näyttämöllä nähtiin myös suuria maailmantähtiä, kun nimiroolissa esiintyi neljänä iltana itse Maija Plisetskaja, alkuperäinen Alonson koreografian Carmen.

Alonson Carmenia esitettiin vuosien varrella yhteensä yli 50 kertaa, ja se palasi ohjelmistoon 1980 ja 1984. Vuonna 1980 esitykset nähtiin Kulttuuritalossa, vuonna 1984 palattiin kotinäyttämölle Bulevardille. 1980-luvulla Carmenin roolissa tanssivat Tarja Ranta, Arja Nieminen ja Minne Jorasmaa.

Kenneth Kvarnströmin koreografiassa Carmen?! tanssivat Ari Tenhula, Sampo Kivelä, Pasi Sinisalo ja Tero Saarinen. Kuva: Kari Hakli

Uusia versioita Töölönlahdella

Uudessa Oopperatalossa on nähty aiemmin kaksi tanssittua Carmenia. Kenneth Kvarnström loi nykytanssiteoksen Carmen?!, jossa musiikkina kuultiin Štšedrinin Carmen Suite. Neljälle miestanssijalle luotu teos sai kantaesityksensä Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla 1993, ja ensi-ilta Kansallisbaletissa Alminsalissa oli seuraavana vuonna. Kvarnströmin tulkinnassa näyttämöllä ei nähty itse nimihahmoa, vaan ”koreografia ja rekvisiitta loihtivat esiin Carmenin eroottisen olemuksen”, kuten Helsingin Sanomien kriitikko totesi. Teoksen liikekieleen ja puvustukseen oli tuotu espanjalaisia vaikutteita Carmenin hengessä, ja teoksen miestanssijat loivat kollektiivisen suhteen kuvitteelliseen Carmeniin, ja teos keskittyi miesryhmän keskinäiseen dynamiikkaan.

Marilena Fontouran Carmenissa nähtiin päärooleissa Nina Hyvärinen ja Kare Länsivuori. Kuva: Heikki Tuuli

Marilena Fontoura teki puolestaan yksinäytöksisen Carmen-baletin kolmen teoksen iltaan 2003. Fontoura palasi teoksessaan alkuperäiseen Prosper Mériméen novelliin ja halusi unohtaa oopperaan liitetyn runsauden. Novellin tapaan tanssiteoksessa ei ollut Escamilloa vaan Lucas, yksi Carmenin monista rakastajista. Teoksen visuaalisuus oli yksinkertainen takkimekkoineen ja haalareineen ja pääpaino teoksessa oli ihmissuhteilla.

Teoksen päärooleissa nähtiin Carmenina Nina Hyvärinen, Don Joséna Kare Länsivuori ja Lucaksena Jaakko Eerola. Teoksen harjoituksiin jännitystä toi säveltäjä Rodion Štšedrinin ja Maija Plisetskajan vierailu. Helsingin Sanomien mukaan säveltäjä hehkutti: ”Hänen Carmen-balettinsa on tätä päivää, ja Nina Hyvärinen on nimiosassa erinomainen, niin seksikäskin”.

Carmenin uusin balettiversio, Liam Scarlettin koreografia on Kansallisbaletin ohjelmistossa 21.2.-14.3.2020.

Teksti JUSSI ILTANEN

Sivun aloituskuva: Vuoden 1980 uusintaensi-illassa Carmenin roolissa tanssi Tarja Ranta, Torerona Aku Ahjolinna. Kuva KARI HAKLI