Äitejä ja tyttäriä

Ira 32 v. ja Sara 1 v. ”Minusta tuli äiti 8 kuukautta sitten. Kiintymys ja rakkaus omaan lapseen syntyi jo raskausaikana ja kasvaa päivä päivältä. Äitiyteen on kuulunut myös harmaampia sävyjä; väsymystä, riittämättömyyden tunnetta, turhautumista ja huolta. Omaa lastaan tahtoisi suojella kaikelta pahalta ja toisaalta haluaisi nukkua edes yhden yön kunnolla. Mikään ei kuitenkaan voita sitä tunnetta, kun oman tyttären kasvot alkavat loistaa tullessasi paikalle tai pieni käsi tarttuu käteesi turvaa hakien ja rauhoittuen.”

Päivi 45 v. ja Vappu 13 v. ”Kun Vappu syntyi, masennuin. Aloin miettiä, miksi olen niin ankara itselleni ja kävin läpi omaa lapsuuttani, joka ei ollut helppo. Minun piti ensin katkaista side omaan äitiini, ennen kuin olen pystynyt olemaan äiti omalle lapselleni. Sellainen äiti, joka halaa ja sanoo rakastavansa. Vappu on herkkä ja ujo tyttö, jolla ei ole ollut ystäviä. Koko alakoulun ajan olen yrittänyt rohkaista ja kannustaa. Toivon, että hän uskaltaisi olla se mikä on ja tehdä mitä haluaa.”

Memme 61 v. ja Ella 29 v. ”Olen Ellan onnekas äiti. Itselläni ei ole ollut äitiä perinteisessä mielessä. Omalta äidiltäni olen oppinut miten olla vapaa: ei tarvitse siivota jos ei huvita, ei tarvitse olla äiti jos ei huvita, voi naida jos huvittaa ja kenen kanssa huvittaa. Rakkautta ja välittämistä opin äidinäidiltä ja isänäidiltä. Äitiys hyppäsi meillä sukupolven yli. Siksi oli superjännittävää tulla itse äidiksi. En halunnut hemmotella piloilla enkä olla liian ankara, miten siis olla sopiva ja tavallinen. Hassua.”

Niina 48 v. ja Siiri 18 v. ”Minä olen äiti, tuuliviiri hunsvotti. Vaatteet lojuvat ympäri asuntoa. Unohdan maksaa sähkölaskun ja märät pyykit koneeseen. Poltan tupakkaa ja jään ajatuksiini. Tyttöni on kaunis ja pitkä kuin linnanneito. Puhuu sievällä äänellä sievästi. Kantaa vastuuta kaikesta ja hoitaa asiat tunnollisesti. Rakastaa vaaleaa pelkistettyä asuntoa, jota meillä ei tosiaankaan ole. Miten niin hieno ja kaunis voi olla näin rämän ja rajun lapsi? Siksi.”

Pauliina 40 v. ja Leona 10 v. ”Adoptio teki meistä perheen. Pitkä odotus ja sen jälkeen alkanut matka yhdessä eivät ole olleet helppoja, mutta ovat hitsanneet meidät tiukasti yhteen. Leona oli jo melkein 7 vuotta, kun vihdoin olimme yhdessä. Olemme siis opetelleet toistemme tapoja ja kieliä matkan varrella. Olemme sekoitus eteläintialaista chiliä ja suomalaista lakkakiisseliä. Molemmat äkkipikaisia ja suurien tunteiden ihmisiä. Ei se biologia vaan rakkaus toiseen, on mottomme.”

Jade 52 v. Katja 34 v. ”Sain alkuni tragedian seurauksena. Silti äitini halusi tuoda minut tähän maailmaan, mutta jäin isovanhempieni kasvatettavaksi. Ihmisten ilkeys ja valehtelu erotti meidät kolmen vuosikymmenen ajan. Vuosi sitten otin häneen yhteyttä. Minua oli aina peloteltu sillä, että kasvan äitini kaltaiseksi. Ja huomasin kasvaneenikin, mutta se olikin siunaus. Olen vahva, kalevalainen nainen kuten hän ja on kuin emme olisi ikinä olleet erossa. Yhteiskuvia meistä ei juuri ole.”

Pirkko 68 v. ja Julia 32 v. ”Huokailemme Idris Elban ja Dustin Hoffmanin perään. Rakastamme Jane Austenia ja sopivan jännittäviä poliisisarjoja. Pidämme vesiliukumäistä ja suklaajäätelöstä, mutta emme kieppuvista huvipuistolaitteista. Lässytämme kilpaa koiralle ja syötämme herkkuja pöydän alla. Etäännymme, lähennymme. Elämme omia elämiämme, törmäämme kadun kulmassa. Olemme ilmeisesti saman näköisiä, vaikka emme myönnä sitä. Meillä on sitkeä mieli, jääräinen pää ja ajatus siitä, ettemme ole tarpeeksi. Olemme tiimi, joka ei hajoa.”

Satu 47 v. Mirka 28 v. ”Meidän suhde on kokenut kovia. Äitini sai minut 19-vuotiaana ja jäi kanssani yksin. Olin paljon mummini luona hoidossa. Äiti sairastui kun olin 12. Asuin teini-iän aikana lastenkodissa ja minut huostaanotettiin. Olin katkera äidilleni ja tuntui, että hän hylkäsi minut. Nykyään ollessani itsekin äiti ja oman äitini ollessa mummi, meidän välillämme on erityinen side. Olemme parhaat ystävykset ja voimme puhua ihan kaikesta. Olemme kokeneet lähes kaiken.”

Paula 70 v. ja Vienna 44v . ”Olen boheemin piano- ja kuvataiteilijaäitini esikoinen. Kasvoin isin tytöksi, lähdin tutkijaksi voittamaan kaikki maailman naiset ja miehet. Saavutuksista huolimatta elämisen yritykseni oli kompastelua, olin piilottanut itseltäni suunnattoman äidin ikävän. Päätin ottaa selville kuka olin, hallinta teki tilaa ymmärrykselle, tutustuin äitiini. Hän on tavattoman hauras ja kaunis. Rakastan häntä. Äiti sanoi, että kuolema kävelee hänen vieressään. Ehdotti arasti jos vielä tämä.”

Anna-Leena 75 v. ja Essi 51 v. ”Me. Aina olemme olleet Me. Äidin ja tyttären yhteys. Etenkin teini-iästä lastenlasten tenavaikään asti olemme olleet yhdessä. Nyt elämme erkaantumisen vaihetta. Äiti on sairastunut dementiaan, joka etenee vääjäämättömästi, kuin lastenlasten kasvu aikanaan, jota yhdessä seurasimme. Nyt yhteytemme pikkuhiljaa purkautuu. Pikkuhiljaa loittoonnumme toisistamme, ajoin hellästi, ajoin raa’asti.”

Tuula 72 v. ja Kira 17 v. ”Kävin 50-luvulla Kansallisoopperan balettikoulun ja minut kiinnitettiin 17-vuotiaana tanssijaksi Suomen Kansallisbalettiin. Ammatti oli kaikessa hohdokkuudessaan todella raskas sekä fyysisesti että henkisesti. Kun saimme lapset oopperalaulajamieheni kanssa, toivoimme, että he hankkisivat itselleen ”normaalit” porvarilliset ammatit eivätkä päätyisi taiteilijoiksi. Mutta sitten syntyi seuraava sukupolvi. Tyttärentyttäreni Kira valmistuu ammattitanssijaksi vuoden päästä. Toivon, että lapsenlapseni pysyy terveenä ja säilyttää itsetuntonsa taidemaailman kriittisessä ja joskus patologisessakin ilmapiirissä.”

Meeri Koutaniemi

Katso video

Kansallisbaletti Kööpenhaminassa

Kalevalanmaa: tunnelmia harjoitussalista