Siirry sisältöön

Kansallisoopperan näyttämöllä on ennenkin nähty vettä – esimerkkejä aiemmilta vuosilta ovat Katja Kabanova, Jevgeni Onegin ja Kaukainen rakkaus – mutta ei koskaan niin paljon kuin Pelléas ja Mélisanden esityksissä, joissa lavalla on vettä peräti 30 000 litraa. Marco Arturo Marellin ohjauksessa vedessä myös uidaan.

Claude Debussy: Pelléas ja Mélisande

Esityksen vesi tulee Kansallisoopperan paloverkosta. Näyttämöllä vesi on puusta ja vanerista rakennettujen korokkeiden rajaamassa kumialtaassa, jonka alla on vielä turva-allas. Altaat ja lavasteet ovat niin isot, että esitysten välillä ne vain siirretään takanäyttämölle, sillä niiden purkaminen ja kokoaminen veisi liikaa aikaa.

Vesi puolestaan matkaa esitysten välillä näyttämön alapuoliseen kerrokseen, missä sitä säilytetään kolmessakymmenessä tuhannen litran vetoisessa säiliössä. Vesi puhdistetaan aktiivihappipanoksilla ja jokaisen esityksen jälkeisenä päivänä vesi kulkee suodattimen sekä ultraviolettipuhdistuksen läpi. Samalla vesi lämmitetään, sillä näyttämöllä veden täytyy olla 24-asteista.

Claude Debussy: Pelléas ja Mélisande; Jenny Carlstedt; Ville Rusanen
Pelléas ja Mélisande; Jenny Carlstedt; Ville Rusanen

Esityksiä varten vesi pumpataan varttitunnissa näyttämön kumialtaaseen. Samaa vettä käytetään niin pitkään kuin mahdollista. ”Tämä produktio on iso haaste, sillä myös lavastus on iso, mutta tekninen toteutus on sujunut tosi hyvässä hengessä”, Kansallisoopperan lavastamon päällikkö Tapio Säkkinen kertoo.

Pelléas ja Mélisande, esitykset Suomen kansallisoopperassa 23.–31.5.2019.