Siirry sisältöön

Miten tulit Kansallisoopperalle?

Opiskelin yliopistolla teoreettista filosofiaa, mutta olin lapsesta asti tehnyt puheteatterissa kaikenlaisia hommia. Sibelius-Akatemian Arts management -koulutus oli tuolloin juuri alkanut, ja ajattelin, että se voisi antaa ammatin.

 

Tuottaja Miia LallukkaOpiskelut olivat tuskin alkaneet, kun jo päädyin tuottamaan Händelin Rodelindaa Ville Saukkosen kanssa Helsingin konservatoriolle. Se oli mahtavaa, olen aina rakastanut oopperaa ja köyhänä filosofianopiskelijanakin laitoin ruokarahani ensi-iltalippuihin.

90-luvulla kentällä ei vielä ollut kauheasti tuottajia, ja sain nopeasti lisää töitä. Savonlinnan Oopperajuhlien ja Sibelius-Akatemian oopperatuotannon kautta päädyin Kansallisoopperaan ensin ohjausassistentiksi, sitten pääjohtajan assistentiksi ja lopulta tuottajaksi.

 

 

Millaista tuottajan työ on?

Se on hyvin käytännönläheistä ongelmanratkaisua, kukaan ei oikeastaan ole kertonut miten tätä työtä pitäisi tehdä, vaan työssä on mentävä persoona edellä.

Tuottaja työskentelee pitkäjänteisesti: monille oopperalaisille produktio tapahtuu kuuden viikon ohjausperiodin aikana, mutta tuottaja on siihen mennessä tehnyt työtä jo kaksi vuotta. Pöydällä on aina monta eri vaiheessa olevaa teosta: nyt on lähimpänä Ovela kettu, mutta eniten työllistää Oopperan kummitus, jonka ensi-ilta on syksyllä 2015.

Tuottajan täytyy tuntea sekä teos että siitä tekeillä oleva tuotanto läpikotaisin ja olla tietoinen kaikkien työpajojen ja talon ammattilaisten toiminnasta. Perustyökalu on kohtausluettelo, johon kootaan kaikki tarvittava, näyttämökuva, pukuvaihdot, tekniset tiedot ja ajoitukset.

 

Tuottaja Miia LallukkaToisaalta valvon, että tuotanto pysyy sovituissa aikarajoissa ja resursseissa, toisaalta taas pyrin mahdollistamaan taiteellisen työryhmän ideat. Tuottaja on eri osastojen ja taiteellisen työryhmän välinen linkki, ja työnkuvani on lopulta ongelmien ennakointia ja valtavan työmäärän koordinointia. Jos esityksessä käytetään esimerkiksi soihtuja ja vettä, pitää varmistaa, että puvut kestävät vettä ja että lavasteet palosuojataan. Testaan myös usein itse stuntit.

Tuottaja huolehtii, että kaikki ihmiset ja asiat ovat oikeassa paikassa oikeaan aikaan.

Mikä on työssäsi haastavinta? Mistä nautit eniten?

Tiedon jakaminen on suuri haaste. Harjoituksissa kiertelen ympäriinsä ja kirjoitan jatkuvasti viestejä eri osastoille. Parasta on se, että olen tekemisissä koko talon kanssa ja kohtaan eri alojen huippuammattilaisia. On aina palkitsevaa myös nähdä valmis esitys ja saada itse niitä elämyksiä, joita annamme yleisölle.

Olen aina rakastanut oopperaa, ja köyhänä filosofianopiskelijanakin laitoin ruokarahani ensi-iltalippuihin.

Millainen on tyypillinen työpäiväsi?

Esimerkkipäivänä 11.9.2014, tammikuussa 2015 ensi-iltansa saanut Ovela kettu esiteltiin talon väelle. Yhteen päivään mahtui todella paljon: organisoin Ovelan ketun koe-esiintymisiä, kävin ohjaajan kanssa läpi solistitietoja, päivitin harjoitussuunnitelman ja kohtausluettelon ja järjestin talon väelle teosesittelytilaisuuden, johon tarvittiin pukuluonnokset ja valmiiksi koottu lavastepienoismalli. Kokoustan jatkuvasti eri osastojen ja ohjaajan kanssa. Tuottaja on se ihminen, joka katsoo asioita kauempaa ja ajattelee kokonaisuuden näkökulmasta.

Hienoin muistosi?

Upeita kokemuksia ovat työvoitot, kuten Herttua Siniparran linnan image mapping -teknologia, joka vaikeuksien jälkeen saatiin toiminaan upeasti osana tarinankerrontaa, tai korkeita paikkoja pelkäävä sopraano, joka lopulta lauloi lentolaitteessa. Yleisö ei tiedä mitään vaikeuksista eikä sen pidäkään tietää, mutta minä riemuitsen. Tuottajan työ on näkymätöntä. Siksi täytyy osata antaa arvo omalle työlleen ja ymmärtää olevansa tärkeä osa tätä kokonaisuutta.

 

 

 

Teksti AULI SÄRKIÖ
Kuvat VILLE VARUMO
Julkaistu Ooppera & Baletti -lehden numerossa 2/2014