Siirry sisältöön

Huippuohjaaja Christof Loy kertoo, mikä tekee Toscasta oopperoiden oopperan.

”Tosca on aina kiehtonut minua, nuoresta asti. Tosca on täydellisesti rakennettu ooppera, täynnä särmää ja yksityiskohtia. Nämä ominaisuudet antavat mielekkään pohjan työskennellä teoksen parissa. Ohjaajana minun on löydettävä keinot, joilla herätän teoksen eloon. Kuinka käsitellä näitä suuria teemoja – rakkautta, intohimoa, kaikkea sitä brutaaliutta, jota teos pitää sisällään?

Puccini oli mestari tulkitsemaan hahmojen psykologiaa ja yhteiskunnan rakenteita. Ajoittain musiikki ilmentää tiettyä poliittista systeemiä, joka on kuin raskas taakka ihmiskunnan harteilla. Toisaalta se ilmentää kaikkea sitä intohimoa ja kauneutta, jota Floria Toscan ja Mario Cavaradossin välillä on. Eri kohtausten dynamiikka, musiikilliset kaaret ja tauot niiden välissä – kaikki on niin tarkkaan harkittua. Sanotaankin, että Puccini on jo säveltäessään ohjannut teoksensa valmiiksi.

Tuohon aikaan ihmiset kävivät oopperassa, kuten nykyään katsotaan Netflixiä.

Tosca oli suosittu heti ensi-illasta asti. Tuohon aikaan ihmiset kävivät oopperassa, kuten nykyään katsotaan Netflixiä. Tosca oli moderni ja kaunistelematon teos, joka kertoi nykyajan elämästä. Uskon, että ihmiset tuohon aikaan pystyivät samaistumaan hahmoihin ja samaa luulen myös nykyajan katsojasta. Sen takia teos on säilyttänyt suosionsa.

Tosca sijoittuu Ranskan vallankumouksen jälkeiseen aikaan. Keskeinen ideani teoksessa on kahden aikakauden välinen suhde. Floria Toscan rakastettu, taidemaalari Mario Cavaradossi edustaa vallankumouksen ihanteita; ajatonta, vapaata, nykyaikaista systeemiä. Paroni Scarpia ja hänen joukkonsa edustavat konservatiivisia aristokraatteja. Heille uusi, vapaa ajattelutapa tuntuu sietämättömältä. Scarpia joukkoineen haluaa säilyttää vallankumousta edeltäneen ajan normit, kun taas Cavaradossi ja republikaanit taistelevat vapauden puolesta. Tosca sijoittuu tiettyyn aikaan historiassamme, mutta Cavaradossi ja Scarpia näyttäisivät edustavan täysin eri aikakausia.

Tosca on nainen, joka tasapainoilee näiden kahden ajattelutavan ja maailman välissä. Ohjauksessa minua kiinnostaakin erityisesti tämä ihmismielen kompleksisuus.

Tosca on nainen, joka tasapainoilee näiden kahden ajattelutavan ja maailman välissä. Minulle hän näyttäytyy epäpoliittisena, viattomana ja hauraana henkilönä, josta lopulta tuleekin tappaja. Tosca tekee veriteon kuin eläisi oopperalavalla, vain se mahdollistaa niin hauraan ihmisen tekemään jotain sellaista. Ohjauksessa minua kiinnostaakin erityisesti tämä ihmismielen kompleksisuus.

”’Vissi d’arte, vissi d’amore, olen elänyt taiteelle, olen elänyt rakkaudelle”, Tosca laulaa. Vain hetki tuon jälkeen elämänsä taiteelle ja rakkaudelle omistanut nainen muuttuu tappajaksi. Tällaisen tilanteen hän on voinut kuvitella vain silloin, kun on esiintynyt oopperanäyttämöllä, mutta lopulta tuo kohtaus on muuttunut todeksi. Tosca menettää kontrollin ja joutuu kohtaamaan todellisuuden, jollaista ei olisi voinut kuvitellakaan.”

Teksti PETRA RÖNKÄ
Kuvat HEIKKI TUULI

Kansallisoopperan uusi Tosca saa ensi-iltansa perjantaina 7.9.2018. Kaudella 2018–2019 esitykset jatkuvat 18.10. saakka.