Siirry sisältöön

Maailmanmies Onegin torjuu nuoren Tatjanan, Olgan rakastettu Lenski kuolee kaksintaistelussa, vuosia myöhemmin Onegin tunnustaa rakkautensa Tatjanalle, mutta silloin on jo liian myöhäistä. Kukaan ei löydä rakkautta eikä kukaan osaa tarttua onneensa silloin kun se on kohdalla. Jevgeni Onegin on täyttymättömän kaipuun ooppera. Kaikki ovat onnettomia – paitsi kuulija, sillä Pjotr Tšaikovskin (1840-1893) mollisävyinen musiikki on teoksessa vetoavimmillaan.

Nuori Pjotr Tšaikovski vuonna 1874. Jevgeni Onegin sai ensi-iltansa 1879.

Aikanaan Tšaikovskin oopperan aihevalintaa pidettiin mahdottomana. Miten moniulotteinen ja kaikkien venäläisten tuntema Puskinin suuri runoromaani voisi taipua oopperaksi? Siihen pystyi vain säveltäjä, joka sai runouden soimaan, joka samaistui syvästi henkilöihinsä, kärsi ja kaipasi heidän kanssaan ja eli heidän syvimmät tunteensa.

”Jos koskaan on kirjoitettu musiikkia todellisella innostuksella ja rakkaudella aiheeseen ja henkilöihin, niin Oneginin musiikki on sellaista. Nautin rajattomasti kun sävelsin sitä. Ja jos kuulijassa tuntuu edes hiukkasen sitä, mitä tunsin kirjoittaessani tätä oopperaa, olen hyvin tyytyväinen enkä tarvitse muuta”, säveltäjä kirjoitti.

Tšaikovski vuodatti Jevgeni Oneginiin hienoimpia melodioitaan, joista syntyi joukko unohtumattomia kohtauksia. Jopa ylimieliselle Oneginille Tšaikovski kirjoitti suurenmoisen kauniin aarian, vaikka vihasikin tätä rakkauden kylmästi torjuvaa maailmanmiestä.

Jos kuulijassa tuntuu edes hiukkasen sitä, mitä tunsin kirjoittaessani tätä oopperaa, olen hyvin tyytyväinen enkä tarvitse muuta.

Sävellystyön aikana taide ja tosi sekoittuivat, sillä Tšaikovski ei halunnut olla Oneginin kaltainen ja suostui avioitumaan ihailijattarensa kanssa. Tuloksena oli henkilökohtainen tragedia ja Tšaikovskin uran koskettavinta musiikkia.

Oopperassa keskeistä on nuorten tunteiden hehku kaipauksineen, pettymyksineen ja epäilyksineen – eivät niinkään mahtipontiset tapahtumat ja eeppiset kohtalot. Tšaikovski olikin innoissaan saadessaan säveltää realistista tarinaa.

”Olen niin onnellinen päästessäni eroon kaikista näistä etiopialaisista prinsessoista, faaraoista, myrkytyksistä, kaikesta tästä mahtipontisuudesta. Millaisia runouden rikkauksia Oneginissa onkaan! En silti ole sokaistunut; tiedän että näyttämöefektejä ja toimintaa tähän oopperaan tulee vähän. Mutta yleinen runollisuus, inhimillisyys, aiheen yksinkertaisuus yhdessä nerokkaan tekstin kanssa korvaavat runsain mitoin nämä puutteet”, säveltäjä kirjoitti.

Jevgeni Oneginin tarinassa vanha Onegin muistelee elämäänsä, vääriä ratkaisuja, nuoruutta, jota ei voi saada takaisin. Ajattomat teemat ovat tuttuja kaikille. Juuri samaistuttavuus tekeekin Jevgeni Oneginista  arvokkaan teoksen. Jokainen meistä on kokenut jotain samaa. Ensirakkautta ja enimmäistä sydänsurua ei unohda.