Siirry sisältöön

Syyskausi on pyörähtänyt käyntiin vauhdilla. Aluksi juhlimme Esa-Pekka Salosta, pian sai ensi-iltansa uusi uljas Tosca ja tulevia ensi-iltoja valmistellaan jo täyttä häkää. Dynaaminen taidelaitoksemme ei pysähdy hetkeksikään.

Yksi syksyn jännittäviä uutuuksia on Rantala-Lindgrenin koominen oopperarevyy Pikaparantola. Erilaisista vaivoista kärsivät potilaat hakevat nopeita ratkaisuja ongelmiinsa huijarin pyörittämässä parantolassa. Ahdistukset, pakkomielteet ja riippuvuudet, kaikkiin ongelmiin löytyy kyseenalaisia parannuskeinoja. Iiro Rantalan mukaansatempaava musiikki ja Minna Lindgrenin hykerryttävä teksti, Maria Sidin ohjaus sekä valovoimaiset esiintyjät takaavat yleisölle riemukkaan illan. Teos lähtee Alminsalin esitysten jälkeen kiertämään Suomea. Esityksiä on syksyn aikana Turussa, Oulussa ja Kuopiossa.

Hienoa, että tavoitamme jälleen oopperan ystäviä myös maakunnissa!

Pikaparantola parodioi pinnallisen nykyihmisen päämäärätöntä onnellisuuden metsästystä. Roolihahmojen itsetuntemus loistaa poissaolollaan, ja ratkaisu ongelmiin pitäisi löytää helposti ja ennen kaikkea nopeasti.

Pikaparantolan harjoituksia seuratessani tuli mieleeni keskustelu taiteen merkityksestä hyvinvoinnille. Siitä puhutaan paljon muun muassa silloin, kun haetaan lisäperusteita taidelaitoksien rahoitukselle. Ovatko ooppera ja muut taideinstituutiot jonkinlaisia nykyihmisen pikaparantoloita, joissa tarjoillaan asiakkaille hetken heppoista helpotusta, vai voivatko laadukkaat taide-elämykset aidosti ja pitkällä tähtäimellä lisätä ihmisten hyvinvointia?

Vaikka nyt kysymyksen tässä teille lukijoille leikkimielisesti heitinkin, tiedän toki siihen oman vastaukseni. Taideinstituutiot tekevät tahoillaan merkittävää työtä rikastuttaakseen ihmisten elämää. Vaikka taiteen vaikutusta ei kyetä konkreettisilla mittareilla mittaamaan, oopperan esityksissä tunnen sen vaikutuksen selkeästi. Teosten sisällölliset teemat, vaikuttavat taiteilijasuoritukset sekä musiikin ja visuaalisuuden monitasoisuus avaavat aistimme kokemaan syvemmin ja selvemmin.

Täysipainoinen taide-elämys rikastuttaa elämäämme ja kutsuu keskusteluun.

Se luo perspektiiviä ja auttaa jäsentämään ympäristöämme. Kollektiivinen kokemus elävässä esityksessä on arvokasta. Sitä tunnetta haluaa kantaa mukanaan kuin aarretta.

Eli olemmeko pikaparantoloita vai kenties ennaltaehkäisevää terveydenhuoltoa? Emme tietenkään kumpiakaan, mutta oman perustehtävämme rinnalla kuitenkin merkittäviä hyvinvoinnin edistäjiä! Siinä mielessä toki olemme ”pikaparantoloita”, että mielihyvän tunne leviää usein jo alkusoiton aikana. Taide-elämyksen vaikutukset sen sijaan kestävät pitkään.

Lilli Paasikivi
Oopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi avaa blogissaan maailmaa teosten takaa ja kertoo Oopperan arjesta, iloista ja haasteista.