Siirry sisältöön

Mitä työhösi kuuluu?

Oopperayleisö voi havaita orkesterijärjestäjän lähinnä silloin, kun viemme kapellimestarin partituurin paikoilleen tai tarkistamme ennen viritystä, että kaikki soittajat ovat paikalla. Tämä on kuitenkin vain pieni osa työtä. Kaikki tähtää siihen, että orkesterilla on optimaaliset työolosuhteet.

 

Orkesterijärjestäjä Ande Niemi
Orkesterijärjestäjä varmistaa, että erilaiset ooppera- ja balettituotannot tuotannot mahtuvat Oopperan orkesterimonttuun.

Työni sisältää paljon fyysistä roudaamista mutta myös päätetyöskentelyä. Nykyään ennakkosuunnittelun määrä on lisääntynyt. Varmistamme, voidaanko tuotannot mahduttaa meidän orkesterimonttuumme.

Laadimme jokaisesta teoksesta kartat, joilla suunnitellaan montun istumajärjestys. Suurissa teoksissa ja etenkin uudessa musiikissa se on senttipeliä, kun lyömäsoittimia on usein paljon. Monesti löytyy vain yksi toimiva istumajärjestys, ja se merkitään montun lattiaan.

Hoidamme montun ja harjoitussalin istumajärjestysten lisäksi myös lavasteissa soittavat takaorkesterit sekä vierailuesitykset ja -konsertit.

Huolehdimme myös pianonvirittäjän tilaamisen sekä viemme orkesterin nuotit valmiiksi telineille istumakartan mukaisesti.

Teemme vuorotyötä pääasiassa oopperaorkesterin työlistan ja kulloinkin pyörivien teosten mukaisesti. Meitä on kolmen hengen tiimi, ja organisoimme työmme varsin itsenäisesti.

 

Miten päädyit Kansallisoopperalle?

Opiskelin aikoinaan estraditekniikkaa, mutta opinnot jäivät kun päädyin orkesterijärjestäjäksi Tapiola Sinfoniettaan ystävän suosituksella. Työhön ei ole mitään koulutusta, opin ammatin siellä.

Kansallisoopperaan tulin vakituisesti vuonna 2009. Kesäisin olen orkesterijärjestäjänä Avanti!n Suvisoitossa ja konserttikoordinaattorina Viitasaaren Musiikin aika -festivaalilla. Nykymusiikki on hyvä vastapaino oopperalle, mutta kahden viikon jälkeen kaipaa taas selkeitä melodioita!

Satunnaisesti teen keikkaa myös eri sinfoniaorkestereissa. Rutiinien rikkominen tekee hyvää ja estää laitostumista. Kaksi vuotta sitten sain myös Suomen Sinfoniaorkesterit ry:n pronssisen ansiomerkin.

Laadimme joka teoksesta kartat, joilla suunnitellaan orkesterimontun istumajärjestys. Suurissa teoksissa ja etenkin uudessa musiikissa se on senttipeliä.

Mikä on työssä haastavinta, entä parasta?

Haastavin kohtaamani työtilanne oli Rovaniemen kaupunginteatterin siksak-muotoinen monttu, jossa tehtiin Albert Herring vierailunäytöksenä. Flyygeli vaihdettiin pystypianoon, ja jouduin irrottamaan lamppukuvun seinästä, jotta basistin jousi mahtui liikkumaan.

 

Töissä taidetehtaassa: Antti NiemiOmassa talossa ongelmatilanteita tulee harvoin, sillä kaikki suunnitellaan huolella etukäteen. Haastavinta on suurteosten sovittaminen monttuun.

Tulin Kansallisoopperalle, koska on mieletöntä työskennellä huippuammattilaisten kanssa. Tyttäreni Mimosa laulaa Oopperan lapsikuorossa, poika Olavi lauloi siellä aiemmin ja teki paljon roolejakin. On etuoikeutettua, että tässä ammatissa voin tehdä työtä lasteni kanssa ja voimme jakaa oopperan yhdessä! Itse olen laulanut Savonlinnan Oopperajuhlilla Carmenissa vuonna 1988.

Mitä teet vapaa-ajallasi?

Olen soittanut kuusi vuotta Jolly Roger -bändissä rumpuja ja kitaraa, keikkoja on kertynyt yli 100 ja uusi albumi ilmestyi vuodenvaihteessa. Mikko Franck vierailee siinä hammond-urkurina.

Aikoinaan tein myös stagemanagerin töitä jazz- ja rock-puolella. Olen tyytyväinen, että haarukka työuralla on ollut laaja.

Hiljattain olen alkanut tehdä sivutoimisesti ääninäyttelijän töitä animaatioissa. Eri asiat balansoivat toisiaan, ja kaikki lutviutuu aikataulullisesti oopperatyön ehdoilla.

 

 

 

Teksti AULI SÄRKIÖ
Kuvat STAFFAN SUNDSTRÖM
Julkaistu Ooppera & Baletti -lehden numerossa 1/2015