Siirry sisältöön

Ohjaaja Yoshi Oïdan ajatuksia Madama Butterflysta

”Kun amerikkalaiset tulivat Japaniin toisen maailmansodan lopussa 1945, olin 13-vuotias. Niillä prostituoiduilla, jotka seurustelivat Kobessa sotilaiden kanssa, oli kauniita vaatteita, he saivat suklaata, purukumia ja muuta ylellistä. Jotkut avioituivat ja muuttivat Amerikkaan. Me ihailimme kaikkea amerikkalaista. Heidän piti myös opettaa meille demokratiaa, mutta kun amerikkalainen sosiaalinen rakenne oli horisontaalinen ja joustava, japanilainen oli vertikaalinen ja jäykkä. Heidän suhtautumisensa uskontoon oli merkittävästi rennompaa kuin meillä japanilaisilla.”

 

Yoshi Oïda
Ohjaajana Yoshi Oïda on tuonut aasialaista perintöä eurooppalaiseen teatteriin ja oopperaan. Hän on julkaissut kolme kirjaa näyttelijäntyöstä, ja niistä Näkymätön näyttelijä on ilmestynyt myös suomeksi.

 

”Kiinnostuin oopperasta vasta 65-vuotiaana, kun minun piti ohjata Benjamin Brittenin Kuovijoki. Madama Butterflysta minulla ei ollut mitään ajatusta ennen kuin lähes 20 oopperaohjausta myöhemmin. Silloin oli lähestymässä 80-vuotispäiväni ja urani loppu, vaikka nyt en ajattele lopettamista, en lainkaan.”

Me ihailimme kaikkea amerikkalaista. Heidän piti myös opettaa meille demokratiaa, mutta kun amerikkalainen sosiaalinen rakenne oli horisontaalinen ja joustava, japanilainen oli vertikaalinen ja jäykkä.

”Oopperan ohjaaminen on sitä, että annetaan musiikin saada tilaa ja päästä oikeuksiinsa, toteuttaa säveltäjän tahto. Ohjaus, lavastus, puvut, sen kaiken tehtävä on vain tukea musiikkia ja laulajia, joiden ei tule olla osa lavastusta.”

 

Madama Butterfly; Hyeseoung Kwon; Mika Pohjonen; Jaakko Kortekangas
Yoshi Oïdan ohjaus Madama Butterflysta nähdään Kansallisoopperassa keväällä 2018.

 

”Kerran kysyin Peter Brookilta: voitko sanoa yhden sanan, joka kiteyttää ohjaajan työn salaisuuden. Vastaus oli ’kärsivällisyys’. Olen aina yrittänyt seurata tuota neuvoa. Ei pidä kiihtyä, suuttua tai panikoida. Peter asuu myös Pariisissa ja me tapaamme edelleen silloin tällöin. Vaikka minä olen nyt vanha, hän on vielä vanhempi, ja minä olen jatkuvasti hänen oppilaansa. Se on ihmeellistä!”

”Vasta kun istun katsomossa ensi-illassa tiedän, että näin sen kuuluu olla! Luova prosessi ei tarkoita lisäämistä, vaan pois ottamista, kuorimista; jonkin uuden luomisessa on kysymys jatkuvasti käynnissä olevasta työstä.”