Siirry sisältöön

Ohjaaja Ole Anders Tandbergin ajatuksia Lady Macbethista

Katerina tekee niin kuin tekee, koska hänellä ei ole muita mahdollisuuksia kapinoida siinä yhteiskunnassa, jossa hän elää. Šostakovitš oli julmuuden säveltäjä.

Stalin ei ymmärtänyt, miksei Šostakovitš vain voinut kirjoittaa musiikkia kommunistisesta onnesta, miksi hän kirjoitti elämisen traagisesta puolesta ja kuolemasta. Luulen, että Stalin pelkäsi kuollakseen venäläistä avantgardea ja sitä anarkistista vapauden juhlaa, joka seuraa sen vanavedessä.

Mtsenskin kihlakunnan Lady Macbethia ei välttämättä pidä tulkita kuvana venäläisestä yhteiskunnasta 1930-luvulla. Mutta se on luotu ilmapiirissä, jossa terrori piti ihmisiä koko ajan otteessaan. Šostakovitš pelkäsi koko elämänsä, että hänen ovelleen koputtaisi yhtäkkiä salainen poliisi. Tämän pelkonsa hän kirjoitti musiikkiinsa. Hän sävelsi sydän syrjällään.

Šostakovitš kirjoitti musiikkiin nuo painavat taakat.

Kun tarina alkaa, Katerina on kauhean ikävystymisen tilassa. En voi kuvitella mitään venäläisempää. Ajatellaan vaikka Tšehovin hahmoja: kaikki on niin ikävää, siellä he istuvat maalla eikä ole mitään tekemistä. Kaikki mitä juonessa tapahtuu, lähtee tuosta ikävyydestä, kaikki ilmaisee viihtymättömyyttä ja elämän merkityksettömyyttä.

Katerina on kuin vangittu lintu, vangittu sovinistiseen ja eristyneeseen yhteisöön. Hänet nähdään provosoivana ja seksuaalisesti houkuttelevana. Mutta vasta kun Sergei ilmaantuu ja Katerinan seksuaalinen kaipaus yhdistyy unelmiin vapautumisesta tästä ikävyyden tyranniasta, helvetti puhkeaa. Murha on kiinni hänessä kuin Shakespearen Macbethissä ja hän tietää, ettei saa koskaan käsiään pestyä.

Šostakovitš sijoitti tapahtumat eristyneelle maaseudulle, kauas venäläiselle arolle. Tässä versiossa ollaan tuulisella saarella. Oli lavastajan idea sijoittaa tarina kalatehtaalle kaukana merellä. Halusimme peilata oopperan tapahtumat oman norjalaisen elämämme kautta.

Kalat ovat suuria, 25-kiloisia ja yhtä massiivisia kuin säkit, joita venäläiset työläiset kantoivat tilalla. Šostakovitš kirjoitti musiikkiin nuo painavat taakat.

Vähän väliä lavalle tulee soittokunta. Tämä vaskimusiikki ilmaantuu partituurissa joka kerta, kun näyttämöllä on seksiä tai kun joku kuolee – ohjauksen on Šostakovitš kirjoittanut itse nuotteihin. Minä vain rekisteröin freudilaisen yhteyden seksin ja kuoleman välillä ja maustan sitä muistumalla koulun soittokunnasta.

Lyhennetty suomennos Siri Lindstadin kirjoittamasta ohjaajan haastattelusta Norjan kansallisoopperan käsiohjelmassa.

Kuva: Erik Berg / Norjan kansallisooppera