Siirry sisältöön

Matkalla mieheyden ytimeen

Koreografi Tero Saarinen jatkaa Sibeliuksen musiikkiin tekemässään Kullervossa miehenä olemisen tutkimista – tällä kertaa sen nurjimmalta puolelta. Vaikka Kullervo on luuserin arkkityyppi, koreografi yrittää välttää perisuomalaista synkistelyä ja itsesääliä ja nähdä tarinassa mahdollisuudet myös kasvuun ja vapautumiseen.

Tero Saarinen”Kai tämä sitä viidenkympin kriisiä on – vaikka etukäteen ajattelin, ettei sellaista varmaan tule”, merkkipäiviään syyskuussa 2014 viettänyt Tero Saarinen huokaa. Hän viittaa viime aikaisten teostensa tematiikkaan, maskuliinisuuden uudelleenarviointiin ja miestanssijana olon käsittelyyn.

”Totta kai tällainen kumpuaa myös tarpeesta katsoa itseäni peiliin.”

Elokuussa 2014 nähtiin Kansallisoopperan lavalla Saarisen  teos Morphed, yhteistyössä Helsingin juhlaviikkojen kanssa. Musiikkina oli Esa-Pekka Salosen teoksia, ja Tero Saarinen Companyn tanssijoina oli eri-ikäisiä miehiä. Teos kävi Euroopan-kiertueella kevätkaudella 2015, jolloin se nähtiin uudelleen myös Helsingissä.

”Minua kiinnosti Morphedissa se, että esiintyvä mies voi olla paitsi herooinen ja alistava, myös sensuelli, herkkä ja tasokkaalla tavalla haluttava. Tällaiset maut ovat olleet harvinaisia vallitsevassa mieskuvassa. Teoksessani päällimmäisenä oli usko muutokseen, paranemiseen ja kypsymiseen”, hän kertoo.

Kalevalan Kullervo-tarina on kiinnostanut Saarista jo pitkään, mutta hän ei ole itse uskaltanut tarttua siihen. Ratkaiseva sysäys tuli, kun Kansallisoopperan taiteellinen johtaja Lilli Paasikivi pyysi häntä tekemään Sibeliuksen Kullervo-sinfoniaan perustuvan tanssiteoksen. Totta kai, Saarinen vastasi.

Helmikuuussa 2015 kantaesitetty tuotanto oli Kansallisoopperan suurin panos silloiseen Sibelius-juhlavuoteen. Teoksessa lavan täyttää satakunta esiintyjää, kun Kansallisbaletin tanssijat kohtaavat kaksi solistia sekä 60-henkisen mieskuoron.

Kullervoja on kaikkialla

Tero Saarinen kokee Kullervon Morphedin sukulaisena, sillä se jatkaa samaa miehisyyden teeman käsittelyä, mutta nyt peilin nurjalta puolelta.

”Mikä tämä epäonnistumisen kierteeseen jääneen suomalaisen miehen arkkityyppi on? Miksi keskellämme on tänäkin päivänä niin paljon syrjäytymistä? Emmekö lähellä olevina näe, kun pitäisi auttaa?”

Toisaalta hän arvelee, että myytin suomalaisuus on osaksi vain fiksaatio, sillä samanlaisia tarinoita on maailma täynnä. Ja lisää tulee, kun sodat riehuvat.

Haluan kysyä teoksella, miksi Kullervolla kaikki meni pieleen. Hänhän oli komea ja vahva mies, jolla oli kaikki mahdollisuudet.

”En halua ruokkia perisuomalaista itsesääliä ja negatiivista asennetta elämään, vaan jättää ilmaan mahdollisuuden. Kysymys on pitkälle isoisiltämme periytyvistä sodan traumoista. Voisiko niiden kierre loppua vaikka viidennessä sukupolvessa”, koreografi pohtii.

Vaikka Saarinen haluaa irrottaa Kullervon kansallisesta perinteestä ja korostaa sen universaaliutta, Kalevalan runo ja Sibeliuksen musiikki ovat antaneet hänelle voimakkaita makuja, tuntoja ja luonnekuvia. Ne liittyvät myös positiivisiin asioihin kuten luonto, lahjakkuus ja ”utelias iho” – yksi Saarisen lempitermeistä.

Kullervo-sinfonian rakenne on jännittävä: kaksi ensimmäistä osaa ovat orkesterin kerrontaa, kunnes kolmannessa laulavat roolihahmot tulevat mukaan, ja draama kulminoituu. Alkuosissa tanssi luotaa Kullervon nuoruutta orpona ja orjana oloineen sekä hänen suhdetta kadotettuun sisareensa – tuota syklistä elämänkiertoa, joka vie eroon, saattaa yhteen ja aiheuttaa insestidraaman.”

Laulaen ja tanssien

Peruskysymys on, missä suhteessa tanssivat ja laulavat roolihahmot, Kullervo ja hänen sisarensa ovat toisiinsa. Saarisen versiossa molemmat ovat fyysisesti läsnä koko ajan, ja myös laulajat liikkuvat näyttämöllä. Harjoitusajasta riippuu, miten pitkälle idea voidaan viedä.

”He kertovat samaa tarinaa orgaanisesti yhdessä, hieman eri perspektiiveistä. Laulavat roolihahmot joutuvat elämään virheensä uudelleen. Tanssiosissa on mukana vielä tietty viattomuus ja herkkyys, mutta raakuus tulee mukaan oopperakerronnan kautta”, hän kertoo.

Kolmannen kohtauksen jälkeen Saarinen halusi väliajan, sillä muuten Kullervon sotaan lähtö seuraisi liian nopeasti sisaren raastavan valituksen jälkeen. Suunnitelmiin kuuluu myös pohjustaa sotakuvaa äänettömällä tanssikohtauksella.

”Haluan kysyä teoksella, miksi Kullervolla kaikki meni pieleen. Hänhän oli komea ja vahva mies, jolla oli kaikki mahdollisuudet. Loppuun haluaisin löytää jonkun elementin, joka jättäisi Kullervon kuoleman jälkeen oven raolleen. Syrjäytymisen ja epätoivon syklin voi myös katkaista.”

Saarinen on lukenut ennen tätä projektia Kalevalaa viimeksi koulussa. Kun hän nyt syventyi Kullervo-runoon uudelleen, sieltä löytyi paljon uutta.

”Kuka muistaa esimerkiksi sen, että Kullervolla on ollut myös veli ja kaksi siskoa? Mietin, voisiko heitä sisällyttää kerrontaan, vaikkapa jonkinlaisina kontrapunktia ja toivoa tuovina kaksoisolentoina. Se on myös vielä auki, otanko mukaan Kimmo-ystävän, joka on peräisi Aleksis Kiven näytelmästä ja joka mm. Aulis Sallisen oopperassa saa tärkeän roolin.”

Mitä aiemmat Kullervon näyttämöversiot ovat koreografiin vaikuttaneet?

”Totta kai kaikki nähty vaikuttaa, mutta en ole lainaillut mitään vaan halusin löytää oman tulkintani. Aina kun lähtee sorkkimaan klassikkoja, olennaisinta on löytää niihin intuitiivinen suhde, jonka myötä alitajunta alkaa syöttää ideoita. Vain tätä kautta lopputuloksesta tulee orgaaninen.”

”Luomisprosessissa liikutaan herkillä vesillä. En tiedä vielä, mihin suuntaan ideat harjoitusperiodin aikana lähtevät. Selvää kuitenkin on, että tyyli on selkeän kerronnallinen – ehkä enemmän kuin missään aiemmassa teoksessani. Mikään abstrakti idea ei sovi tällaiseen aiheeseen. Sibeliuksen musiikki antaa valtavasti kuvia ja tunnetiloja, joita ei voi kuin seurata.

Esiintyjä saa väistyä

Yksi melankolinen juonne 50-vuotisjuhliin on liittynyt: tietoisuus siitä, että oman tanssimisen vuodet alkavat olla takana. ”Suhde kroppaan tuntuu jo erilaiselta. Toisaalta olen saanut olla 30 vuotta esiintyjänä lavalla, mikä on jo enemmän kuin koskaan kuvittelin”, Saarinen toteaa.

Kevätuhriin perustuvan Hunt-soolon hän on jo jättänyt sen raskauden vuoksi, mutta esimerkiksi Vox Balaenae -teoksessa hän vielä esiintyy. Hän muistuttaa, että hänen buto-opettajansa Kazuo Ohno esiintyi vielä 95-vuotiaana. Fysiikkansa Saarinen haluaa pitää jatkossakin ainakin sillä tasolla, että pystyy demonstroimaan ajatuksiaan ja välittämään asioita seuraavalle sukupolvelle liikkein ja sanoin.

”Tämä transmissio minua nyt kiinnostaa erityisen paljon. Haluaisin vaikuttaa siihen, että miestanssijuus kehittyisi, ettei kaikkien tarvitsisi keksiä ympyrää uudelleen. Tanssista puuttuu sellainen henkilökohtainen mentorointiperinne kuin mitä vaikkapa laulajilla on. Sitä haluaisin tuoda lisää. Jokaisen täytyy löytää oma tiensä, mutta välineitä voi jakaa.”

 

Teksit HARRI KUUSISAARI
Kuvat VILLE VARUMO

Julkaistu alunperin  Ooppera & Baletti -lehden numerossa 2/2014.