Siirry sisältöön

CircOperaa työstettiin puolitoista vuotta ennen kuin teos sai ensi-iltansa. Tiivistä yhteistyötä tehtiin Oopperan oman tuotantotiimin, sirkusryhmän ja esityksen balettiokoreografiat tehneen Ville Valkosen luotsaamaan Ballet Finland -balettiryhmän kesken. Sirkus on tuonut mukanaan aivan uusia elementtejä Kansallisoopperan lavalle. Myös ryhmien toimintamalleissa on ollut paljon uutta ja ihmeellistä puolin ja toisin.

Jututimme CircOperan ohjaaja Jere Erkkilää, sirkuskoreografi Sanna Silvennoista ja visuaalista suunnittelijaa Mark Väisästä esityksen valmistelujen lomassa. Mikä CircOperan tekemisessä oli mieleenpainuvinta?

”Ennakkosuunnittelulla on oopperassa valtava rooli, kun taas sirkuksessa kohtaukset luodaan paikan päällä työryhmän kanssa. Ison koneiston kanssa prosessi on tarkemmin suunniteltua, mutta toisaalta pienellä ryhmällä on joustavampaa suunnitella aikatauluja” pohtii teoksen sirkuskoreografi Sanna Silvennoinen.

Sirkus on tuonut näyttämölle mukanaan myös paljon uutta välineistöä. Sen kanssa Oopperan tekniikka, tuo ongelmanratkaisun mestariluokka, on todella saanut käyttää luovuuttaan ja ammattitaitoaan. Sirkuksessa ei temppujen varmistuksessa perinteisesti juuri valjaita ja köysiä käytetä, joten tekniikan on täytynyt löytää uusia ratkaisuja, joiden avulla turvallisuus pystytään varmistamaan hurjapäisimmissäkin tempuissa.

 

Tenoriaaria on akrobatiaa

 

CircOpera; Koit Soasepp, Mika Pohjonen, Victor Cathala
Mika Pohjonen heittäytyy.

Vaikka CircOperassa nähtävät hurjat temput ovat Kansallisoopperan näyttämöllä harvinaisuus, aivan uusien asioiden äärellä ei sentään olla.

”CircOperassa palataan tietyllä tavalla myös sirkuksen juurille. Sitähän sirkus on ennen ollut: musiikkia, tanssia ja laulua. Tenoriaariakin on itsessään sirkustemppu ja äänen akrobatiaa – sopraanoaariasta puhumattakaan!” sanoo teoksen ohjaaja Jere Erkkilä.

 

circopera_ohjaaja_jere_erkkiläCircOperassa sirkuksen maailmaa kuvataan musiikin tukemana.

”Teoksen musiikiksi valikoitui yllättäviäkin, hyvin kauniita kappaleita kuten Händelin kaunis Lascia ch’io pianga. Sirkuslaisille klassisen musiikin yhdistäminen temppuihin oli myös uutta, mutta vaikka musiikki tuntui alussa vieraalle, oli yllättävää huomata kuinka hienosti eri elementit loksahtivat paikalleen esimerkiksi kuolemanpyörän numerossa”, Jere kertoo.

 

 

 

 

Varastosta parrasvaloihin

CircOpera_Mark Väisänen

Rigoletto, Faust, Ariadne auf Naxos, Otello, Joutsenlampi, Pähkinänsärkijä… lukuisat, tunnetut ja rakkaat ooppera- ja balettiklassikot vilisevät Mark Väisäsen puheessa, hänen esitellessä värikkäitä pukuja Oopperan puvustossa.

Rekeissä roikkuu valtava määrä eri teoksista kierrätettyjä pukuja ja asusteita, joista vanhimmat ovat olleet itse Aino Acktén yllä ja tuovat terveisensä nykykatsojille aivan suomalaisen oopperan ja baletin alkuajoista 1910-luvulta asti.

Monet puvuista ovat palvelleet lavalla useiden laulajien ja tanssijoiden yllä. Otellon panssarin nimilapussa vilahtaa sellaisiakin nimiä kuin Raimo Sirkiä, Peter Lindroos ja Salvatore Fisiscella. Osa asuista on puolestaan rakennettu eri teoksista: esimerkiksi yhden asun yläosassa hihat ovat Rigoletosta ja korsettiosa La Bohémesta.

 

 

CircOperan pukujen tyylissä näkyy vuosikymmen kerrallaan erilaisia teemoja barokista punkkiin, psykedeliaan ja nykyaikaan. Eri aikakausien pukuja yhdistelemällä on saatu luotua herkullisen näköisiä, uniikkeja sirkushahmoja – eipä ole Oopperan kuorolla tainnut hetkeen olla yhtä hilpeitä pukusovituksia.

CircOpera; Wes Peden

CircOperan myötä historian havinaa henkivät puvut saavat uuden elämän parrasvaloissa.

 

Teksti: ULLA HAAPSAARI 
Kuvat: MINNA HATINEN JA ULLA HAAPSAARI