Siirry sisältöön

Giacomo Puccini sävelsi Madama Butterflyn 1900-luvun alussa. Nykypäivän näkökulmasta Madama Butterflyn keskeisenä teemana näyttää olevan lännen ja idän kohtaaminen ja lännen alistava suhtautuminen idän kulttuureihin. Tämä tilanne oli varsin todellinen näytelmän ja oopperan syntyaikoihin.

Eurooppa valtasi uusia siirtomaita juuri viime vuosisadan lopulla, kun se tarvitsi raaka-aineita ja uusia markkina-alueita, ja kun voimistunut nationalismi vaati kansallisen suuruuden osoittamista uusilla valloituksilla. Useilla Euroopan valtioilla oli lopulta moninkertaisesti emämaata suuremmat alueet siirtomaina. Aasiassa merkittävin siirtomaavalta oli Englanti, mutta Ranskallakin oli Indokiinansa ja Yhdysvalloilla Filippiinit vuodesta 1898.

Japanin avautuminen länsimaille alkoi Yhdysvaltain laivasto-osaston saavuttua maahan vuonna 1853. Siihen asti Japani oli ollut kahdensadan vuoden ajan käytännössä suljettu valtio. Nyt länsimaalaisuudesta tuli suorastaan muoti-ilmiö ja 1868 alkaneella Meiji-kaudella Japani koki nopean modernisaation. Vuosisadan vaihteessa Japani oli jo eurooppalaisten suurvaltojen veroinen valtio. Japanista ei kuitenkaan tullut kenenkään siirtomaata. Päinvastoin, se alkoi pian itse laajentua ja otti hallintaansa Formosan ja Korean.

Japanissa otettiin innokkaasti vaikutteita länsimaisesta kulttuurista aina pukeutumista myöten. Kulttuurisuhde ei kuitenkaan ollut yksipuolinen, sillä vastaavasti Euroopassa ja Yhdysvalloissa syntyi vilkasta kiinnostusta japanilaiseen kulttuuriin. Japanilainen kuvataide vaikutti taiteilijoihin etenkin vuosisadan vaihteen tienoilla ja Kaukoidän maat jättivät jälkensä myös länsimaiseen musiikkiin.

Musiikkiteatterin tekijöitäkin Japani kiinnosti jo varhaisessa vaiheessa. Ensimmäisiä Japaniin sijoittuvia teoksia olivat Arthur Sullivanin operetti Mikado (1885) ja Pietro Mascagnin ooppera Iris (1898). Butterflyta vastaava eurooppalaisen miehen ja ulkoeurooppalaisen naisen kohtaaminen oli taas ollut jo aiemmin oopperan aiheena Giacomo Meyerbeerin L’Africainessa (1865) ja Léo Delibesin Lakméssa (1883).

Ajalle tyypillisesti länsimaalaiset suhtautuivat ylemmyydentuntoisesti vieraiden maiden kulttuureihin. Madama Butterflyn ja Madame Chrysanthèmen kohdalla jo päähenkilön nimi kielii näkökulmasta: kulttuurisesti itseään muita ylempänä pitävä länsimaalainen ottaa oikeudekseen nimetäkin paikalliset ihmiset omalla kielellään.

Lännen ja idän musiikkia

Madama Butterfly on Puccinin aikaisempiin oopperoihin verrattuna vielä hienostuneempi, sen melodisuudessa ja harmoniassa on uutta joustavuutta ja johtoaiheiden käyttö on entistä taitavampaa. Lisäksi oopperassa on vielä Puccinille uutta eksoottisuutta. Itäisyys ei ole kuitenkaan päälleliimattua, pikemminkin japanilainen ilmapiiri näyttää innoittaneen Puccinia ja hän pystyi sulattamaan japanilaiset piirteet omaan tyyliinsä.

Laajan Puccini-elämäkerran kirjoittanut Mosco Carner löytää partituurista ainakin seitsemän siteerattua japanilaista sävelmää. Esimerkiksi Butterflyn astumista näyttämölle säestää kansansävelmä, toinen kansanmusiikkiaihe kuullaan kun hän esittelee Pinkertonille tavaroitaan ja Butterflyn perheen surullisen tarinan aikana Puccini käyttää sitaattia japanilaisesta klassisesta musiikista. Lisäksi Puccini kehitteli omia japanilaistyylisiä melodioita käyttämällä viisisävelistä asteikkoa.

Ehkä Madama Butterflyn musiikissa heijastuu myös japanilainen kuvataide. Ainakin William Ashbrookin mukaan jotkin partituurin kohdat ovat kuin japanilaisten painokuvien musiikillisia vastineita korostaessaan yksinkertaisuutta ja linjojen selkeyttä. Tällaisina Ashbrook pitää kirjekohtausta ja valvomiskohtauksen hyräilykuoroa. Pieni fugato heti oopperan alussa on taas kuin kalligrafinen viiva.

Puccinin tiedetäänkin olleen altis visuaalisille vaikutteille: hän esimerkiksi liimasi piirroksen lasta kantavasta äidistä käsikirjoituksen kohtaan, jossa Butterfly näyttää poikaansa konsulille.

Idän ja lännen vastakkaisuus kuuluu myös Puccinin musiikissa.

Amerikkalaisille Sharplessille ja Pinkertonille Puccini tarjosi lähinnä normaalityylinsä mukaista musiikkia. Toisaalta hän sävelsi myös Butterflylle paikoin melodioita, jotka voisivat olla Toscasta tai La Bohèmesta. Esimerkiksi heti ensimmäisen näytöksen yhtyekohtauksessa Butterflyn osuudessa on Puccinin aiempia oopperoita muistuttavia sävyjä. Sävy on psykologisesti perusteltu: ehkä Cio-Cio-San haluaa juuri tässä vaiheessa mukautua miehensä kulttuuriin ja irtautua omasta taustastaan, olla länsimaalainen Butterfly.

Pinkertonille Puccini halusi antaa amerikkalaisen sävyn. Se kuuluu esimerkiksi lyhyessä ja helposti tunnistettavassa sitaatissa Yhdysvaltain kansallislaulusta, joka ilmaantuu myöhemminkin johtoaiheen kaltaisena muistumana. Muuten Pinkertonin musiikki pehmentää hänen henkilökuvaansa, joka vielä Belascon näytelmässä on varsin kova ja yksiulotteinen.

Madama Butterfly; Hyeseoung Kwon; Mika Pohjonen
Keväällä 2018 Madama Butterflyn Pinkertonina nähdään Mika Pohjonen.

Cio-Cio-Sanin sisääntulo kuulostaa eksoottiselta, mutta sitä voi pitää yhtä hyvin länsimaisena modernismina kuin japanilaisuutena. Madama Butterfly saattoi tuntua yleisöstä yhtä nykyaikaiselta kuin Claude Debussyn ooppera Pelléas et Mélisande, jonka Puccini oli kuullut 1903. Myös Puccinin omasta mielestä Madama Butterfly oli hänen modernein teoksensa. Nykyaikaisuus kuuluu erityisesti Puccinin oopperoiden harmoniassa.

Madama Butterflyssakin on kokosävelasteikkoja ja toisiaan seuraavia ylinousevia sointuja. Uudenaikaista oli myös, että Puccini rakensi pentatonisesta asteikosta harmoniaa. Niinpä orkesterissa kuullaan ohimenevästi esimerkiksi kvinttisointuja, kuten Yamadorin teeman yhteydessä. Ajankohtaan nähden modernia harmoniaa syntyy myös Puccinin käyttämien ostinatojen ja urkupisteiden vuoksi.

Oliko Cio-Cio-Sanin kohtalo mahdollinen?

Madama Butterflyn henkilöille on etsitty esikuvia todellisuudesta. Vuonna 1935 ilmestyneen japanilaisen lehtiartikkelin mukaan alkuperäisen tarinan kirjoittanut John Luther Long oli kertonut Butterflyn esikuvasta eräälle japanilaiselle laulajattarelle. Hänen mukaansa oikea Cio-Cio-San oli yrittänyt itsemurhaa, mutta jäänyt henkiin ja elänyt lapsensa kanssa Nagasakissa. Nagasakin museon johtaja tiesi täsmentää, että hän oli nimeltään Tsuru Yamamura, syntynyt 1851 ja kuollut Tokiossa 1899. Hänen poikansa isä oli englantilainen liikemies. Mies oli vienyt pojan Nagasakiin, jossa Longin sisar oli hänet tuntenut.

Toisaalta kerrottiin myös, että Butterflyn esikuva olisi ollut itsemurhan eli seppukun tehneen samurain tytär.  Venäjän ja Japanin välisen sodan aikana taas väitettiin, että oikea Pinkerton olisi ollut venäläinen merimies.

Olisiko Butterflyn kohtalo ollut mahdollinen vuosisadan alun Japanissa?

Monilla Japanissa pitempään viipyneillä länsimaalaisilla oli todellakin välittäjän hankkima tilapäinen vaimo. Japanilaisnaiset kiinnostivat länsimaisia miehiä, sillä aina Marco Polon ajoista lähtien heitä oli kuvattu jaloiksi ja sieviksi. Monelle maahan saapuvalle miehelle he olivat kuitenkin vain kauniita nukkeja, joita he saattoivat käyttää hyväkseen ja hylätä palatessaan taas kotimaahansa.

Pinkertonin hahmon liittymäkohta todellisuuteen löytyy myös huomattavasti lähempää Puccinia: hän oli itse usein Pinkertonia muistuttavassa tilanteessa vaimon ja rakastajattaren välissä.

Ihaillulla ja menestyvällä säveltäjällä oli jatkuvasti ympärillään naisia, vaikka hän oli elänyt kiinteässä liitossa Elvira Bonturin kanssa jo vuodesta 1884. Virallisesti he eivät voineet avioitua, sillä Elvira oli jo naimisissa ja kahden lapsen äiti.

Myös Butterflyn aikoihin Puccinilla oli meneillään yksi suhde, josta Elvira oli tietoinen. Elvira itse kertoi kirjeessään tilanteesta näin: ”Hän halusi ajaa minut pois (ja laittoi Ricordin kertomaan siitä minulle), luvaten että hän tulisi minun luokseni eilen tai tänään viimeistään; tänään hän taas kirjoittaa ettei tiedä milloin tulee takaisin! … olen tehnyt kaiken mitä voin lopettaakseni tämän tarinan, nöyryytin itseäni, anelin, mutta koska se ei näytä hyödyttävän mitään, olen päätynyt eroon.” Eroajatus oli ohimenevä, sillä hiukan ennen Butterflyn ensi-iltaa Puccini ja Elvira vihittiin, Elviran aviomies oli nimittäin kuollut edellisenä vuonna.

Butterflyn jälkeisinä vuosina Puccinin kotielämä oli ajoittain onnetonta. Elvira oli mustasukkainen, yleensä aiheestakin. Mustasukkaisuus johti jopa eräänlaiseen Butterfly-kohtaloon Puccinin omassa lähipiirissä. Elvira tapasi kerran miehensä puhelemassa Doria-nimisen palvelijattaren kanssa ja raivostui – tällä kertaa aivan aiheetta. Doria karkasi seuraavana aamuna takaisin kotikyläänsä, mutta Elvira levitti sinnekin käsitystään tytön ja Puccinin suhteesta. Maalaistyttö ei kestänyt tilannetta. Hän teki itsemurhan myrkyllä. Seurauksena tragediasta oli Puccinien tilapäinen eroaminen.  Muutaman kuukauden kuluttua Giacomon, Elviran ja heidän poikansa Tonion elämä Torre del Lagon talossa kuitenkin jatkui.

 

Madama Butterfly nähdään Kansallisoopperan ohjelmistossa keväällä 2018. Katso esityspäivät täältä.

Katso Madama Butterflyn tarina videolta

Kuvittaja ja sarjakuvataiteilija Elli Puukangas piirsi oopperan juonen keskeiset käänteet japanilaisen manga-sarjakuvan tyyliin.